ylitalot.net

Vesiputous puutarhassa

Azorit on jo pidemmän aikaan ollut ylitalot.net:n suosituin valokuva-albumi, joten siitä on näin jälkikäteen syytä tehdä Madeiran tapaan matkakertomus.
Oma matkani Azoreille ajoittuu huhtikuulle 2006 ja vanhempani kävivät siellä syyskuussa 2006. Omalla kohdallani matkakohteen valinta tapahtui erinäisten matkailulehtien innoittamana, kun etsin talvelle jotain Madeiran tyylistä valmiiksi paketoitua päiväretkeilyyn painottuvaa lomareissua. Kon-Tiki Toursin vaellusmatka Azoreilla täytti tämän paketin ja niinpä suuntasin ensimmäistä kertaa heidän matkassa lomalle.
Kon-Tiki Tours oli käytännössä ostanut ryhmänsä jäsenille matkat Hispanialta, jonka organisoimilla lennoilla pääsimme suoraan Helsingistä, Azorien saariryhmän suurimmalle saarelle, Sao Miguelille. Lentokentältä matka jatkui Hispanian kyydillä Furnasin kylään, jossa Kon-Tiki Toursin oma opas otti tilanteen haltuun.
Furnasissa majoituimme Terra Nostra hotelliin, jonka asiakkaina meillä oli ilmainen pääsy viereiseen puistoon, jossa mm. pulppusi nuoruuden lähde. Nuoruuden lähteen kellertävä vesi ohjataan isoon altaaseen, jossa halukkaat voivat käydä siinä uimassa. Hotelli oli kaikin puolin viihtyisä ja siltä osin mitä mainioin tukikohta luonnon läheiselle lomalle, kunhan kaikki varusteet on tullut pakattua mukaan, koska itse en ainakaan matkan aikana muista havainneeni mitään paikallista partioaittaa. Furnasissa on kuitenkin muuten mukavasti nähtävää, koska puutarhan lisäksi kylästä löytyy myös erilaisia kuumia lähteitä, joista osassa oli kiehuvaa vettä, osassa pulppuavaa mutaa ja osista vain pihisi höyryä ilmaan. Islannin tapaan näitä ei oltu mitenkään eristetty köysien taakse, vaan niitä sai mennä tarkastelemaan niin läheltä kuin halusi.
Azorien matkan ensimmäinen päiväretki oli ns. Sanguinhon retki, joka sijoittui saaren itäosiin. Tämä oli rengasreitti, joka lähti merenrannalla olevasta Faila da Terran kylästä, pujotteli hedelmätilojen läpi metsän siimekseen. Reitin kääntöpisteenä toimi vesiputous, jonka jälkeen suuntasimme autiotuneen, mutta turismia varten kunnostuksen alle joutuneen, pikkukylän läpi takaisin Faila da Terran kylään. Rengasmaisen reittinsä ansiosta tämä oli oikein mukava tapa aloittaa Azoreille tutustuminen.
Matkan toinen retki suuntautui saaren keskiosassa olevalle Lagoa do Fogolle. Azorien ilmastosta monesti varoitetaan, että sää voi muuttua viiden minuutin välein, mutta tämän päiväretken kohdalla tuli säännön vahvistava poikkeus, koska tulimme patikoineeksi kolme ja puoli tuntia vesisateessa ennenkuin sää alkoi selkiytymään. Itse reitti oli sikäli sangen tylsä, että siinä patikoitaan ensin tunti puolitoista betonista tietä pitkin ylöspäin ja sen perään tunti vaihtelevammassa maastossa. Kun sitten pääsimme järvelle, niin ei siellä ollut vesisateen johdosta juuri mitään nähtävää. ‘Been there, done that’ tunnelmissa teimme täyskäännöksen ja suuntasimme takaisin. Siinä vaiheessa, kun pääsimme takaisin betonitielle sade vihdoinkin lakkasi sen verran, että sumuisessa ympäristössä pystyi jo kaivamaan kameran esille ja kuvaamaan.
Seuraavana päivä oli alkuperäisissä suunnitelmissa vapaapäivä, mutta tänä vuonna oli saatu normaaliin aikatauluun nähden etuajassa havaintoja kaskeloteista, joten meidän opas onnistui tarjoamaan meille mahdollisuuden lähteä valassafarille. Valassafarille lähdettiin RIB-veneellä, joka jo sinällänsä oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Aamupäivän aikana onnistuimme näkemään Risson delfiinejä, joita iän myötä vaalenevan nahkan seurauksena myös kutsutaan merten Michael Jacksoneiksi. Delfiinien lisäksi näimme myös todellisia merten jättiläisiä kun löysimme pari sillivalasta ja sinivalaan. Luontodokumenteissa on tottunut näkemään upeita vedenalaisia videoita näistä nisäkkäistä ja valokuvien puolella meistä varmaan jokainen on nähnyt lukemattoman määrän kuvia valaan pyrstönheilautuksesta. Pienestä veneestä ympäristön tarkkailu on ehdottomasti kokemisen arvoinen, mutta valokuvauksellisesti sen verran haasteellinen, että ainakin itseltäni jäivät kaikki “vuoden luontokuvat” ottamatta. Matalasta tarkastelukulmasta johtuen valaan pintaannousu tuli usein jonkinasteisena yllätyksenä, vaikka siitä saikin hiukan etukäteisvaroitusta kun merta vaaleamman valaan massa alkoi lähestyä pintaa. Pinnalle nousun jälkeen se ei kuitenkaan jää mitenkään erityisesti poseeraamaan vaan pintaa viistäen se puhaltaa, ottaa lisää ilmaa keuhkoihinsa ja sukeltaa. Sukelluksia on kahdenlaisia. Suurimmassa osassa sukelluksista pyrstö ei juurikaan kohoa klassisten valaiden pyörstö valokuvien tapaan taivasta vasten, vaan se viistää veden pintaa. Klassinen valaan pyörstö ilmassa valokuvat on yleensä otettu, kun valas pinnalla oltuaan sukeltaa taas syvälle. Näiden kohdalla on sellainen haastava aspekti puoli, että jos sitä hetkeä ei saa kerralla vangittua, niin seuraava tilaisuus tulee todennäköisesti aikaisintaan parinkymmenen minuutin päästä.
Kävimme puolen päivän aikaan Vila Franca do Campossa syömässä. Kaupungin edustalla on tulivuoren kraaterin muodostama saari, joka on varmaan monille Azorien matkakirjoista tuttu, vaikka ei olisi koskaan paikan päällä tullutkaan käyneeksi. Saari näytti upealta, mutta sinne ei valitettavasti talvella järjestetä mitään venekyytejä eikä meilläkään ollut aikaa lähteä sitä valloittamaan. Lounaan aikana sää heikkeni sen verran, että iltapäivällä emme sitten enään päässeet valasjahtiin, emmekä nähneet edes delfiinejä, vaan ajelimme rantojen tuntumassa Sao Miguelin saaren pääkaupunkiin, Ponte Delgadaan.
Jos Ponte Delgadassa olisi pidempään, niin kaupungista olisi varmaan oppisi pitämään, mutta pikaisella vierailulla siellä tuli kapeilla jalkakäytävillä pujotellessa sellainen tunne, että tästä voisikin jo oikeasti suunnata takaisin Furnasiin.
Matkan kolmannen retken päämääränä oli Sete Cicadesin kaksoisjärvet, mutta sitä ennen suuntasimme Euroopan ainoalle teeplantaasille, joka oli ihan mielenkiintoinen pysähdys. Saa vain nähdä, että kauanko se vielä jatkaa toimintaansa, koska plantaasin laitteet teepensaan lehtien käsittelemiseksi olivat 1900-luvun alusta elleivät jopa vanhempia ja plantaasin naiset työskentelivät minimipalkalla. Mikäli laitteisto hajoaisi, niin siinä on todennäköisesti omistajalla suuri houkutus laittaa koko paikka kiinni sen sijaan, että hankkisi tilalle modernimman kaluston.
Mitä tulee päivän varsinaiseen vaellukseen Sete Cicadesin maisemissa, niin se oli Lagoa do Fogon tapaan (ainakin leveytensä puolesta) ajotien tapahtuvaa kävelyä. Reitin alusta oli välillä asvalttia, betonia ja hiekkaa, joten vaihtelua oli, mutta mikään niistä ei ole oikein fiksuin mahdollinen valinta perinteiselle vaelluskengälle. Jos reitti olikin alustan osalta hiukan tylsä, niin tämä retki oli kuitenkaan luonteeltaan ympyrälenkki ja meillä oli säiden osalta huimasti tuuria matkassa. Sete Cicadesin alue on maineeltaan sellainen, että siellä voi monesti olla sumua ja kun sumu on kertaalleen päässyt kukkuloiden ympäröimille järville syntymään, niin se voi kuulemma olla siellä useamman päivän ajan paikallaan. Meidän retkipäivänä ylhäältä oli kuitenkin esteetön näkymä alas järville. Nämä järvet ovat tarujen mukaan aikanaan olleet eri väriset, mutta nykyään molemmat ovat pitkälti yhtä vihreitä. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että Azorien saarilla löytyy yhtä paljon lehmiä (käsittääkseni enemmäkseen lypsykarjaa) kuin ihmisiä ja kaikesta tästä tulee sen verran suuri kuormitus maaperälle, että Sao Miguelin kaikki järvet kärsivät rehevöitymisestä. Järvien lisäksi pääsimme retken korkeimmassa pisteessä näkemään kuinka kapea Sao Miguel loppujen lopuksi on, koska ylhäältä kukkuloilta pystyi samalla kertaa näkemään Sao Migulin pohjois- ja etelärannikon.
Retken lopuksi kävimme vielä kotimatkan yhteydessä tutustumassa sellaiseen EU:n kummajaiseen kuin lasisissa kasvihuoneissa kasvatettaviin ananaksiin. Tämä on maatalouden haara, joka sellaisenaan olisi kustannusrakenteensa puolesta täysin mahdoton tapaus, mutta EU tukijaisten ansiosta sitä kannattaa tehdä. Azoreilla ananaksen kasvattamiseen liittyy sellainen mielenkiintoinen piirre, että siellä on opittu käynnistämään ananaksien hedelmän luonti siten, että kasvihuoneissa poltetaan vanhoja ruohoja, yms. tavaraa ja ilmeisesti tästä tuleva savu jotenkin saa aikaiseksi sen, että kaikki ananakset alkavat samaan aikaan tuottamaan hedelmää.
Seuraava päivä olisi ollut taas vapaapäivä, mutta opas keksi meille taas menoa koko päiväksi. Kontikilla oli nimittäin samaan aikaan kaksi ryhmää Furnasissa. Näistä toinen oli meidän vaellusporukka ja toinen oli Seppo Vuokon vetämä lasviporukka. Oppaat järjestivät asiat siten, että pääsimme Seppo Vuokon mukaan retkelle, jossa kierrettiin Sao Miguelin itäinen puoli. Tämä oli sikäli ällistyttävä kokemus, että vaikka olimme aikaisempinakin päivinä kyllä ajelleet pitkin poikin saarta, niin tämä kierros avasi aidosti silmät sille, että minkä takia matkalehtien kirjoittajat ovat ihastuneet tähän saareen. Autoreittien varsilla on todella hienoja näköalapaikkoja, joissa voi ihailla kasveja, tehdä pieniä kävelyretkiä ja/tai grillata ruokaa.
Matka ei kuitenkaan ollut ohi, vaan matkan lopuksi oli jätetty Furnasin järven kiertäminen patikointipolkua pitkin. Mukavana puolena tässä päivässä oli, että retken lähtöpisteeseen tehtävä automatka oli äärimmäisen lyhyt. Kiersimme Furnasin järven ympäri ja palasimme kävellen Furnasin kylään. Meidän retken aikana kylässä oli alkanut varsinainen hulina, kun suurin osa kylän kaduista koristeltiin pääsiäisen rituaaleihin kuuluvaa paraatia varten. Kaupungin kaduille levitettiin jotain havuja, joiden päälle tuli sitten erilaisia kukka-asetelmia.

Jonkinlaisena yhteenvetona omasta Azorin matkastani voisi todeta, että Seppo Vuokon organisoiman retken jälkeen olen hiljakseen alkanut kallistua sellaiselle kannalle, että mikäli lomalla on tarkoitus vuokrata skootteri tai auto ja kierrellä sen kanssa saaren eri osia, niin silloin Azorit on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Jos taas on enemmän kiinnostunut päiväretkeilemään merkittyjä reittejä, joissa lähdetään jostain ja päädytään jonnekin ihan muualle, niin silloin Madeiran levadat kansainvälisten ryhmien tai julkisen liikenteen avulla ovat antoisampi kokemus, vaikka Madeiralta ei löydy Azorien tapaan vulkaanista toimintaa.

Mikäli haluat nähdä, että millaisia maisemia Sao Miguelilla oli vuonna 2006 tarjottavana, niin ylitalot.net:llä on tarjolla kaksi valokuva-albumia kohteesta: Kon-Tiki Toursin organisoima Azorit (17-24.4.2006) ja Hispanian organisoima Azorit (4-11.9.2006).