Takaisin lähtökuopissa
28. Huhtikuuta 2008
Takaisin lähtökuopissa on ehkä pientä liiottelua, koska olemme sentään yli neljä kiloa alle lähtöpainon (lähtöpaino: 78.1kg, aamun tulos: 73.6kg), mutta olen silti hiljakseen päätynyt siihen tulokseen, että suomalaiset perihyveet siitä, että ruokaa ei saa heittää menemään on osaltaan syyllinen suomalaisten paino-ongelmiin.
Viimeisen kahden viikon aikana tullut painonnousu on sen verran suoraan kytköksissä siihen kun eri tilanteissa törmännyt tilanteisiin, joissa on pitänyt ottaa vielä vähän lisää, jotta saadaan kattila puhtaaksi. Toinen painon kasvuun vaikuttanut tekijä on varmaankin ollut, että pyöräilykauden aloituksen yhteydessä sitä helposti syyllistyy ajattelemaan, että lisääntynyt liikunta antaa vapauden syödä vapaammin mitä haluaa. Valitettava faktahan vain on, että jokaisen pullan, jne. energiamäärän kuittaamiseksi olisi tehtävä melkoinen määrä liikuntaa.
Jatkossa pitää vain hyväksi se tilanne, että jos ruokaa on “liian vähän” pakasterasiaan laitettavaksi, mutta ei ole mitenkään erityisesti nälkä, niin ylimääräinen ruoka on vain heitettävä menemään, koska muuten tästä painonpudotuksesta ei tule yhtään mitään. Jos tämäkään ei riitä tuomaan rankkaa korjausliikettä painokäyrään, niin sitten täytyy alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa, laskemaan pisteitä, jne.
Nepalissa ruoka oli hyvää ja sitä oli aina riittävästi tarjolla. Aamuisin tämä tarkoitti teetä, maissileipää ja puuroa, johon oli välillä pilkottuna myös banaaneja ja omenoita. Päivällä syötiin aina ensin keittoa ja leipää jossain muodossa (naan-leipää, maissileipää tms. päivästä riippuen). Riippuen siitä mitä oli etukäteen sovittu, niin tämän päälle saattoi tulla vielä toinen leipä tai sitten tuli vielä kokonainen pääruoka eli riisiä ja vihanneksia. Illalla syötiin taas lisää keittoa, leipää, riisiä (tai nuudeleita) ja vihanneksia. Aterioiden välissä tuli sitten naposteltua lakritsaa, salmikkia ja/tai kuivahedelmiä.
Tämän viikon painolukema (74.2kg) antaisi ymmärtää, että nykymenolla paino jyllää paikallaan. Suurin ongelma on varmaankin ollut, että taiji treenipäivien aikana sitä ensin erehtyy syömään töissä tukevasti, kun tietää olevansa vasta myöhään illalla kotona ja sitten sitä erehtyy vielä treeneihin matkatessa hakemaan pari karjalanpiirakkaa, jne. Tämän teorian paikkansa pitävyyden testaamista joudutaan nyt muutamalla viikolla lykkäämään. Vaelluslomareissun takia seuraava painonhallinta raportti tulee vasta vähän yli kahden viikon päästä. Siinä tullaan käymään kerralla parin viikon tapahtumat läpi ja pohditaan, että missä vaiheessa pääsen aloittamaan taas työpaikalle pyöräilyn.
Viime viikolla tuli vietettyä pitkä viikonloppu Sotkamossa (Vuokatin kupeessa), mikä näkyy monella tapaa viikkoraportissa. Ensinnäkin sunnuntai-aamun punnituksen sijasta paino tuli tarkistettua torstai-aamuna ennen Sotkamoon lähtöä (73kg) ja maanantai-aamuna Sotkamosta paluun jälkeen (74.1kg). Viikon askelmittarilukemat aiheuttivat myös paljon ihmetystä sikäli, että torstaille niitä kertyi todella onnettomasti, kun päivän ohjelmana oli rinkan ja lumikenkien kanssa viedä ensin passi matkatoimistoon Nepalin viisumianomuksen kera (*) ja sen jälkeen suunnata rautatieasemalle. Perjantai ja lauantai eivät olleet juurikaan parempia, vaikka perjantaina olimme muutaman tunnin lumikenkien kanssa Vuokatin maastossa ja lauantaina laskettelimme yli neljä tuntia telemark suksilla Vuokatin rinteillä. Mielenkiintoista katsoa, että miten painokäyrä tulee takaisin arkeen paluun jälkeen kehittymään.
Tänä sunnuntaina tuli lunta niin ulkona kuin sisällä. Ulkopuolella lunta tuli räntäsateen ja tihkun muodossa, mutta tuvan puolella se konkretisoitui kotivaaan lukemaan, joka oli 74.0kg. Parin viime viikon jyrkkä painonpudotus päättyi näyttävään 700g painonnnousuun. Onneksi voin kuitenkin lohduttautua sillä, että lukema oli kuitenkin edelleen pienempi kuin mitä kahden viikon takainen lukema (74.4kg). Nyt on ilmeisesti saavutettu se piste, jonka jälkeen painon pudottaminen vaatii raakaa työtä ja tässä yhteydessä raaka työ ei tarkoita pelkkää kuntoilun lisäämistä vaan kurinalaisuutta syömisen suhteen.
Sunnuntaiaamun punnituksessa heräsi epäilys siitä, että missä määrin nykyaikaisiin kotivaakoihin voi luottaa. Ostin keväällä 2002 Soehnle nimisen kotivaan, joka väittää pystyvänsä näyttämään tulokset 100g tarkkuudella. Tänä aamuna kuitenkin onnistuin aamun aikana saamaan sarjan, joka vaihteli 73.0kg ja 73.5kg välillä. Päätin lopulta valita sieltä välimaastosta 73.3kg viikon viralliseksi lukemaksi. Tämä lukema tarkoittaa, että paino on viikon aikana pudonnut huimat 1.1kg.
Ensimmäinen viikko Nokia Housella ei aiheuttanut mitään massiivista kasvua viikottaisessa kävelymäärässä, vaikka kävelinkin joka arkipäivä Lauttasaaresta Keilaniemeen ja takaisin. Tämä johtuu pitkälti mm. siitä, että ajoin metrolla Herttoniemen sijasta Siilitielle asti ja muutenkin tuli matkusteltua metrolla sellaisia osuuksia, jotka aikaisemmin on tullut käveltyä. Täytyy katsoa missä vaiheessa tulee aloitettua pyöräily, koska jos menisin pyörällä ensin metron kyytiin ja polkaisisin Ruoholahdesta Keilaniemeen, niin työmatka nopeutuisi merkittävästi nykyisestä linja-auto + kävely yhdistelmästä.
Tasaisen jakson jälkeen saatiin vihdoinkin ensi merkkejä uudesta laskusuunnasta 100g pudotuksen myötä, vaikka edellisen illan nyyttikestien jäljiltä todennäköisesti olikin vatsassa ylimääräistä painoa.