ylitalot.net

Kaukoretket julkaisi perinteiseen tapaan marras-joulukuun vaihteessa seuraavan vuoden esitteensä. Tämän vuoden uutuuksia näyttäisi olevan ‘Slovenia & Kroatia - vaellusta Juliaanisilla Alpeilla ja Adrianmeri’, ‘Annapurna Trek ja Ranthambore - vaellusmatka Nepalissa ja safari Intiassa’ ja ‘Vancouver Island & Whistler - vaellusta Länsi-Kanadassa’.

Slovenia vaikutti ihan mielenkiintoiselta kohteelta vaikka sillä Vancouverin tapaan oli ikävänä piirteenä, että suurin osa päiväretkistä vaatii ensin autolla reitin alkuun ajamista ja ilmeisesti vastaava autoreissu myös takaisin, jolloin autokyydit sanelevat matkan rytmiä ihan eri tavalla kuin jos matka menisi jalan majatalosta toiseen, jolloin hitaammat käyttäisivät enemmän aikaa reitin ihasteluun samaan aikaan kuin nopeammat kiertelisivät majatalon lähistön maisemia läpi (tai nauttisivat päivän saavutuksista tuopin ääressä). Nepalin ja Intian matka-ohjelma näytti pikaisella vilkaisulla vain pidennetyltä versiolta Kaukoretkien kestosuosikkien joukkoon kuuluvasta Nepalin Annapurna Trekistä (kyse ei suinkaan ole koko Annapurna Circuitin kiertämisestä, vaan paljon lyhyempi lenkki).
Listalta kadonneita kohteita ovat ‘Mátra & Bükk - vaellusta Unkarin vuoristossa, ‘Borneo - alkuperäisiä sademetsiä ja Mt. Kinabu’, ‘Ecuador - vaellusta Andeilla ja Galapossaaret’ ja ‘Inca Trail - Cusco ja inkojen kadonnut kaupunki’. Näistä poistuneista Ecuador ja Inca Trail olivat jo olleet ohjelmassa useamman vuoden (Inca Trail vuodesta 2003 lähtien ja Ecuador pidempään) ja näille reissuille pääsee edelleen Kaukoretkien kanssa, jos kokoaa oman ryhmän (tai käyttää jotain muuta suomalaista matkanjärjestäjää, esim. KonTiki-Tours). Borneo sen sijaan teki melko lyhyen visiitin matkakohteena, koska se oli listoilla vain kaksi tai kolme vuotta.

Itse olen kulkenut Kaukoretkien matkassa Inca Trailin (2003), Islanti (2004), Kilimanjaro (2004), Skotlanti (2005) ja Kiinan muuri (2005). Matkoilla on kaikki järjestelyt on tehty siinä määrin jo etukäteen valmiiksi erilaisten lomakkeiden, matkatavaroiden hoitamisen yms. osalta, että välillä on miettinyt ‘olisin minä nyt tuon voinut itsekin tehdä’, mutta jos/kun lomalle lähtee nauttimaan olostaan, niin ei siinä mitään. Kilimanjarosta jäi huonojen säiden takia vähän haikeat muistot, mutta sääolosuhteista on nyt paha mennä matkanjärjestäjää syyttämään, varsinkaan kun muiden reissujen kohdalla sää on ollut mainio, mitä nyt joinakin yksittäisinä päivänä onkin saattanut tulla hiukan vettä tai on ollut pilvistä.
Kaukoretkien kanssa vietetyiltä vuosilta on tullut kerättyä matkaesitteet talteen, koska Kaukoretket melkein joka vuosi tekevät joihinkin matkoihin joitain pieniä muutoksia sen suhteen, että minne paikkakunnille majoittaudutaan Skotlannissa, jne. Kun noita vanhoja esitteitä nyt selailee, niin sieltä löytyy kohteita, joissa olisi kiva päästä käymään joko omatoimimatkalla tai miksei Kaukoretkienkin matkassa, mikäli ne jossain vaiheessa palaavat ohjelmaan. Tuollaisia kohteita ovat ‘Svalbard - vaellusmatka Huippuvuorilla’ ja ‘Picos de Europa vaellusta Pohjois-Espanjassa’.
Jotkin kohteet voisivat olla mielenkiintoisia pienin muutoksin, esim. ‘Islanti - vaellus tulen ja jään maassa’ vuonna 2005 olisi sisältänyt Landmannalaugar - Thorsmökrinlaakso vaelluksen (55km), mutta vuoden 2008 ohjelmassa matka keskittyy päiväretkeilyyn. Haluaisin kyllä joku päivä käydä vaeltamassa tuon 55km reitin läpi. Toinen mielenkiintoinen tapaus voisi olla ‘Väinameri - merimelontaa Länsi-Viron saaristossa’, jossa todennäköisesti haluaisin mieluummin meloskella kajakkiyksiköllä kuin kaksikolla.

Kevon vaellusreitti on varmaan yksi suosituimmista vaellusreiteistä Karhunkierroksen ja Hetta-Pallaksen rinnalla. Kuten blogin ahkerimmat lukijat ovat jo viimeisen viikon artikkeleista huomanneet, niin tulin syyskuun alussa käyneeksi Kevon kanjonin maisemissa.

Lähdimme Sulaojalta kulkemaan Kevon ja Kuivin reittien yhteistä polkua. Fiellun vesiputouksen jälkeen jatkoimme vielä Kuivin reittiä Guivi tunturille asti. Sieltä palasimme takaisin Kevon kanjonille ja jatkoimme Kevon reittiä Kenesjärvelle. Kaksi ensimmäistä yötä majoituimme teltassa (Luopmošjohka ja Suohpášája), kaksi seuraavaa yötä Kuivin autiotuvalla ja lopuksi kaksi yötä taas teltassa (Roajášjávri ja Guoikgáhritája). Matkan kokonaispituus oli 88km, josta 8km ilman rinkkoja. Reissun kuva-aineisto on koottu Kevon reitti (+Guivi) valokuva-albumiin.




Tarkempi matkakuvaus:

• 1. päivä: Sulaoja
• 2. päivä: Ruktajärvi
• 3. päivä: Fiellun putous
• 4. päivä: Guivi tunturi
• 5. päivä: Alas kanjoniin
• 6. päivä: Kahlaamot
• 7. päivä: Takaisin sivistyksen pariin.

Lue koko artikkeli »

Kevon vaellusreissun seitsämäs ja viimeinen päivä alkoi Guoikgáhritája leiripaikalla. Teimme pikaisesti aamiaista, heitimme tavarat sen enempää kuivattelematta rinkkoihin. Kävin aamiaisen teon yhteydessä tekemässä pikaisen visiitin leiripaikan vieressä olleelle näköalapaikalle, jonka ohi olimme edellisenä iltana auringonlaskuun aikaan kulkeneet ohi, ja otin viimeiset kuvat Kevon kanjonista.
Leiripaikasta lähdettyämme reitti oli tunturiylängölle tyypilliseen tapaan mukavan helppokulkuista, mitä nyt reitin loppuosassa tuli hiukan pudotusta kun laskeuduimme alas valtatielle. Koska päivätaival oli sujunut mukavan vauhdikkaasti parissa tunnissa, niin meillä oli linja-autoa odotellessa aikaa tehdä reissun viimeinen ateria trangialla.
Kello 12.20 linja-auto poimi meidät neljän muun Kevon reitin vaeltajan kanssa matkaan ja suuntasimme Inariin. Inariin päästyämme teimme pikaisen vilkaisun paikallisesta hotellitarjonnasta ja päätimme suunnata Inarin Kultahoviin. Sieltä saimme varattua illaksi rantasaunan, jonka jälkeen oli mukava mennä ravintolaan päivälliselle.
Seuraavana aamuna kävimme Siida saamelaismuseossa tutustumassa saamelaiskulttuuriin ja ylä-lapin luontoon. Museon uudet sisätilat olivat upeat, mutta siellä ei valitettavasti saanut missään valokuvata. Ulkotiloissa olisi kyllä saanut kuvata, mutta meidän kävelykierros oli sen verran pikainen ja museon sisätilojen kuvauskielto oli vienyt suurimman innon valokuvauksesta, joten Siidan vierailusta ei ole yhtään valokuvaa muistona.
Siidassa vierailun jälkeen olikin jo aika suunnata takaisin Inarin keskustaan ja hypätä Ivaloon vievään linja-autoon. Ivalossa kävimme taas Kultahipussa syömässä ja sen jälkeen suuntasimme taksilla lentokentälle, mistä lensimme takaisin Helsinkiin.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun 6. päivä alkoi Gamajotnjálmmeluoppal leiripaikalta. Päivän tavoite ei ollut sen enempää eikä vähempää kuin reissun kolmen viimeisen ja syvimmän kahlaamon ylitys. Ensimmäisen puolentoistakilometrin jälkeen tuli kohdalle ensimmäinen kahlaamo, joka ei ollut mitenkään ylivoimainen, mutta joessa oli sen verran virtausta, että se oli kuitenkin reissun vaativin kahluu. Tämän yhteydessä muodostui rutiiniksi, että kävin ensin testaamassa kahlaamon ja siinä yhteydessä heittämässä kengät ja kameralaukun joen toiselle puolen, kahlasin takaisin ja tulin vielä kertaalleen joen yli rinkan kanssa.
Ensimmäisen kahlaamon jälkeen vaellettiin taas puolitoistakilometriä, jonka jälkeen tultiin seuraavalle leiripaikalle, jonka vieressä oli myös leiripaikka. Tämä leiripaikka oli sen verran pienempi, että olimme jälkikäteen ihan tyytyväisiä, että olimme jääneet Gamajotnjálmmeluoppal:lle yöksi. Täällä joki oli jo leveämpi, koska juuri ennen leiripaikalle tuloa pääsimme näkemään kuinka Guivilta tullut joki yhtyi Kevojokeen. Tässä kohden ei kuitenkaan ollut joessa juurikaan virtausta ja ylitystä tehdessä pystyi jopa kaikessa rauhassa ihastelemaan joenpohjassa olevia kiviä.
Toisen kahlaamon jälkeen noustiin taas pois kanjonista ja vaellettiin kauniin pikkulammen vieressä olevalle kodalle, jossa teimme lounaan. Sen jälkeen matkasimme 9 km, josta viimeiset pari kilometriä mentiin taas kanjonin pohjalle. Teimme päivän toisen aterian Tapiola Goahti:n leiripaikalla. Tästä saadulla energialle puskimme 2km päivän ja Kevon reitin viimeiselle kahlaamolle, jossa vettä oli puoleen reiteen.
Iltapäivän aikana oli satanut ja joen toisella puolella oleva Beahcelávojávrrit leiripaikka oli koivujen keskellä, joten päätimme kahlauksen virkistämäni puskea kellon ajasta välittämättä eteenpäin ja kiivetä kanjonista ylös Guoikgáhritája leiripaikasta, josta olisi seuraavana päivänä enään 6km vaellusta linja-autopysäkille. Nämä viimeiset pari kilometriä veivät kuitenkin sen verran aikaa, että ensimmäistä kertaa vaelluksella jouduimme käyttämään otsalamppuja aterian teon yhteydessä.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun 5. päivä alkoi Kuivin autiotuvan mukavassa lämmössä. Sieltä suuntasimme jo vaellusreissun kolmantena päivänä kulkemaamme polkua pitkin takaisin Kevon reitin suuntaan. Ensimmäisten neljän kilometrin jälkeen saavuimme leiripaikalle, johon yksi pariskunta oli laittanut teltan pystyyn, kun olivat arvanneet että Kuivin autiotuvalla voisi olla täyttä. Täältä matka jatkui mukavan rivakkaan tahtiin, kun kuljimme jo entuudestaan tuttua reittiä pitkin. Matkalla oli kuitenkin positiivisia yllätyksiäkin siltä osin, että kohdalle osui mm. elämäni ensimmäinen kärppä. Tämä veijari oli sen verran utelias, että se kurkisti ensin yhdestä aukosta ja vähän ajan kuluttua se kurkisti jostain toisesta kiven kolosta.
Päivälle oli kuitenkin enemmänkin yllätyksiä luvassa, kun päivätaipaleen lopuksi aloimme laskeutua alas Kevon kanjoniin. Siellä meitä odotti hyvinvoiva havumetsä. 16.5km vaellettuamme saavuimme Roajášjávri leiripaikalle, jossa piti valita, että jatkamme seuraavat kolme kilometriä ja menisimme yhden kahlaamon yli, jotta pääsisimme Gamajotnjálmmeluoppal leiripaikalle vai jäisimme tänne. Päätimme lopulta pystyttää leirin Roajášjávri:lle.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissu oli mukava lepopäivä, joka alkoi Kuivin autiotuvalta ja päättyi samaan paikkaan. Siinä välissä teimme 8km päiväretken (4km suuntaansa) Kuivin autiotuvalta Guivi-tunturin huipulle ja takasin. Reitti oli siltä osin mukava, että reitti nousi ensin tasaisesti tunturin huipulle ja koska tulimme samaa reittiä takaisin, niin siinäkään ei joutunut liikaa ponnistelemaan.
Iltapäiväksi olimme suunnittelleet kasvien kuvaamista, kirjojen lukemista, yms., mutta homma meni puhtaasti kirjojen ja lehtien lukemiseksi, koska autiotuvalle paluun jälkee alkoi tulemaan vettä niskaan. Sateiden keskeltä autiotuvalla kävi kolme retkikuntaa, joista yksi päätti jatkaa vielä eteenpäin ja kaksi muuta päättivät jäädä meidän kanssa tuvalle. Vaikka Kuivin tupa onkin virallisesti mitoitettu vain kahdeksalle hengelle, niin kyllä se näköjään ihan hyvin majoitti yhdeksänkin henkeä.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun kolmas päivä lähti liikkeelle Suohpášája leiripaikalta. Heti ensimmäisten 1.5km matkalla tulimme yhdelle Kevon reitin tunnetuimmista nähtävyyksissä, josta aukeaa hieno näkymä Kevon kanjoniin. Kun kanjonia ihastellessa oli saanut ravisteltua itsensä kunnolla hereille, niin oli hyvä jatkaa matkaa Fiellun putoukselle. Matkan varrella piti kertaalleen Gaskkamuš Suohpášája leiripaikan kohdalla laskeutua alas ja nousta taas rinnettä ylös, mutta muuten meno oli mukavan tasaista siihen asti kunnes piti lasketua Fiellun putoukselle (Fiellogahjohka).
Fiellun putouksella olisi varmasti saanut vietettyä ihan mukavasti koko päivän, mutta meidän päivä jatkui eteenpäin. Kolme kilometriä Fiellulta eteenpäin vaellettuamme tulimme risteykseen, jossa Kevon ja Kuivin reitit erkanevat toisistaan. Koska olimme päättäneet tehdä sivuvisiitin Guivi-tunturille, niin suuntasimme tunturiylängölle. Seuraavalle leiripaikalle matkatessa jouduimme kahteen kertaan laskeutumaan kurun pohjalle jokea ylittämään. Näistä ensimmäinen oli hiukan suomainen, mutta toinen oli sangen viehättävä paikka. Kurujen jälkeen oli vuorossa suo-osuus, jossa on kuitenkin hyvät pitkospuut vaeltajalle.
Pian tämän jälkeen tulimme Buordnajohka leiripaikalle. Leiripaikka oli ihan viehättävä, mutta ajatus autiotuvasta oli vielä viehättävämpi. Koska auringonlaskuun oli vielä hiukan yli tunti, niin päätimme jatkaa matkaa.
Päivän viimeiset neljä kilometriä koitettiin mennä pikamarssi tyyliin, mutta menoa hillitsi, että muutamissa kohdissa reitillä oli märkiä osuuksia, joissa ei ollut mitään varsinaista polkua vaan ainoastaan korkeita keppejä osoittamassa, että mihin suuntaan alueen läpi pitäisi kahlata (tai pomppia mättäältä toiselle).
Saavuimme auringonlaskun jälkeen autiotuvalle, missä kolme kaveria oli onnistunut valtaamaan kolme neljästä laverista. Onneksi tuvan laverit olivat kuitenkin niin leveitä, että niihin mahtuu kaksi ihmistä aivan ongelmitta, joten viritimme makuualustat ja makuupussit vapaalle ylälaverille, teimme pikaisesti ruokaa ja menimme nukkumaan.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)