ylitalot.net

Kevon vaellusreissun 5. päivä alkoi Kuivin autiotuvan mukavassa lämmössä. Sieltä suuntasimme jo vaellusreissun kolmantena päivänä kulkemaamme polkua pitkin takaisin Kevon reitin suuntaan. Ensimmäisten neljän kilometrin jälkeen saavuimme leiripaikalle, johon yksi pariskunta oli laittanut teltan pystyyn, kun olivat arvanneet että Kuivin autiotuvalla voisi olla täyttä. Täältä matka jatkui mukavan rivakkaan tahtiin, kun kuljimme jo entuudestaan tuttua reittiä pitkin. Matkalla oli kuitenkin positiivisia yllätyksiäkin siltä osin, että kohdalle osui mm. elämäni ensimmäinen kärppä. Tämä veijari oli sen verran utelias, että se kurkisti ensin yhdestä aukosta ja vähän ajan kuluttua se kurkisti jostain toisesta kiven kolosta.
Päivälle oli kuitenkin enemmänkin yllätyksiä luvassa, kun päivätaipaleen lopuksi aloimme laskeutua alas Kevon kanjoniin. Siellä meitä odotti hyvinvoiva havumetsä. 16.5km vaellettuamme saavuimme Roajášjávri leiripaikalle, jossa piti valita, että jatkamme seuraavat kolme kilometriä ja menisimme yhden kahlaamon yli, jotta pääsisimme Gamajotnjálmmeluoppal leiripaikalle vai jäisimme tänne. Päätimme lopulta pystyttää leirin Roajášjávri:lle.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissu oli mukava lepopäivä, joka alkoi Kuivin autiotuvalta ja päättyi samaan paikkaan. Siinä välissä teimme 8km päiväretken (4km suuntaansa) Kuivin autiotuvalta Guivi-tunturin huipulle ja takasin. Reitti oli siltä osin mukava, että reitti nousi ensin tasaisesti tunturin huipulle ja koska tulimme samaa reittiä takaisin, niin siinäkään ei joutunut liikaa ponnistelemaan.
Iltapäiväksi olimme suunnittelleet kasvien kuvaamista, kirjojen lukemista, yms., mutta homma meni puhtaasti kirjojen ja lehtien lukemiseksi, koska autiotuvalle paluun jälkee alkoi tulemaan vettä niskaan. Sateiden keskeltä autiotuvalla kävi kolme retkikuntaa, joista yksi päätti jatkaa vielä eteenpäin ja kaksi muuta päättivät jäädä meidän kanssa tuvalle. Vaikka Kuivin tupa onkin virallisesti mitoitettu vain kahdeksalle hengelle, niin kyllä se näköjään ihan hyvin majoitti yhdeksänkin henkeä.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun kolmas päivä lähti liikkeelle Suohpášája leiripaikalta. Heti ensimmäisten 1.5km matkalla tulimme yhdelle Kevon reitin tunnetuimmista nähtävyyksissä, josta aukeaa hieno näkymä Kevon kanjoniin. Kun kanjonia ihastellessa oli saanut ravisteltua itsensä kunnolla hereille, niin oli hyvä jatkaa matkaa Fiellun putoukselle. Matkan varrella piti kertaalleen Gaskkamuš Suohpášája leiripaikan kohdalla laskeutua alas ja nousta taas rinnettä ylös, mutta muuten meno oli mukavan tasaista siihen asti kunnes piti lasketua Fiellun putoukselle (Fiellogahjohka).
Fiellun putouksella olisi varmasti saanut vietettyä ihan mukavasti koko päivän, mutta meidän päivä jatkui eteenpäin. Kolme kilometriä Fiellulta eteenpäin vaellettuamme tulimme risteykseen, jossa Kevon ja Kuivin reitit erkanevat toisistaan. Koska olimme päättäneet tehdä sivuvisiitin Guivi-tunturille, niin suuntasimme tunturiylängölle. Seuraavalle leiripaikalle matkatessa jouduimme kahteen kertaan laskeutumaan kurun pohjalle jokea ylittämään. Näistä ensimmäinen oli hiukan suomainen, mutta toinen oli sangen viehättävä paikka. Kurujen jälkeen oli vuorossa suo-osuus, jossa on kuitenkin hyvät pitkospuut vaeltajalle.
Pian tämän jälkeen tulimme Buordnajohka leiripaikalle. Leiripaikka oli ihan viehättävä, mutta ajatus autiotuvasta oli vielä viehättävämpi. Koska auringonlaskuun oli vielä hiukan yli tunti, niin päätimme jatkaa matkaa.
Päivän viimeiset neljä kilometriä koitettiin mennä pikamarssi tyyliin, mutta menoa hillitsi, että muutamissa kohdissa reitillä oli märkiä osuuksia, joissa ei ollut mitään varsinaista polkua vaan ainoastaan korkeita keppejä osoittamassa, että mihin suuntaan alueen läpi pitäisi kahlata (tai pomppia mättäältä toiselle).
Saavuimme auringonlaskun jälkeen autiotuvalle, missä kolme kaveria oli onnistunut valtaamaan kolme neljästä laverista. Onneksi tuvan laverit olivat kuitenkin niin leveitä, että niihin mahtuu kaksi ihmistä aivan ongelmitta, joten viritimme makuualustat ja makuupussit vapaalle ylälaverille, teimme pikaisesti ruokaa ja menimme nukkumaan.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun ensimmäisenä päivänä pääsimme Luopmošjohka leiripaikalta. Vaellusreissun toinen päivä alkoi jäisissä tunnelmissa, kun jäisen teltan ulkopuolella meitä odotti kuurassa oleva maa. Samalla tuli huomattua, että meidän telttaan siirtymisen jälkeen paikalle oli noussut puolen tusinaa telttaa, joissa majaili jonkinlainen leirikoulu tms. porukka. Aamutoimia tehdessä ei voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka lahjakkaasti meidän pieni laaksomme oli ympäröivien kukkuloiden varjoaa. Kun koitin kuvata tätä maisemaa jouduin huomaamaan, että melontasäkissä majailleen kamerakaluston akut olivat menettäneet melkoisen määrän varauksestaan. Tästä viisastuneena tulin myöhempinä öinä aina pakanneeksi kaikki ylimääräiset kamera-akun makuupussin jalkopäähän.
Aamutoimien jälkeen suuntasimme Ruktajärven autiotuvalle. Matkan edetessä koivumetsä tiivistyi sen verran, että sieltä avautui enään paikoittain huimia näkymiä ympäröivään maastoon. Vaikka maisemia näkikin vain sangen harvoin, niin ympärillä riitti ihmeteltävää, koska Kevon alueella oli mm. valtavan kokoisia sieniä. Tulimme myös katselleeksi, että missä olisi ollut hyviä telttapaikkoja, mikäli olisimme edellisenä yönä halunneet jatkaa pidemmälle ja lopputulos oli, että niitä tuli vastaan jossain järvien välisen kannaksen puolivälissä vastaan.
Kun ensimmäiset 10km oli vaellettu ja saavuimme Ruktajärven autiotuvalle, niin alkoi olla jo nälkä ja menimme valmistamaan itsellemme ateriaa. Pian tämän jälkeen alkoi raesade, jota seurasi vesisade. Sitä katsellessa ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen siitä, että oli aamulla lähtenyt ajoissa liikenteeseen. Ruktajärveltä piti kuitenkin lopulta lähteä eteenpäin ja seuraavat kolme kilometriä menivät niin nopeasti, että päätimme jatkaa seuraavalle leiripaikalle (Suohpášája) ja sen myötä kasvattaa alkuperäisessä suunnitelmassa olleen 13km päivämatkan 21.5km päivätaipaleeksi. Loput 8.5km olivat kuitenkin sen verran kivikkoista polkua, että leiripaikkaan päästyämme parhaat telttapaikat olivat jo menneet ja auringonlasku oli niin lähellä, että matkan jatkaminen ei tullut kysymykseen. Tilanne ei kuitenkaan ollut lopulta niin paha kuin miltä se aluksi näytti, koska täällä pääsimme ensimmäistä kertaa käyttämään telttalavereita, joiden avulla teltalle sai kasattua tasaisen alustan melkein millaiseen kivikkoon tahansa. Ainoaksi murheeksi jäi telttakiilojen maahan uppoaminen, mikä oli loppujen lopuksi yllättävän helppo operaatio.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi)

Vaellusreissujen ensimmäinen merkittävä etappi on reitin alkupisteeseen matkustaminen. Kevon reitin osalta tämä tapahtui Helsingistä Ivaloon lentämällä (lähtö lauantaina Helsingistä 11.15 ja perillä Ivalossa 12.50). Ivalon lentokentältä matka jatkui taksilla Ivalon keskustaan. Koska keittimen polttoaineen kuljettaminen lentokoneessa ei nykypäivänä onnistu, niin suuntasimme Ivalossa ensin S-markettiin hankkimaan litran Marinolia. Tämän jälkeen meillä oli vielä runsaasti aikaa tapettavana, koska Karigasniemen suuntaavan linja-auton lähtöaika oli 16.20 (aikataulut), joten suuntasimme Kultahippu-ravintolaan lounaalle.
Linja-auto tuli aikanansa ja kyytiin päästyämme tulimme Eskelisen Lapin linjojen aikatauluvihkosta tutkiessamme huomanneeksi, että linja-autolla Kevon reitille lähteminen olisi vaatinut, että olisimme lähteneet matkaan perjantaina klo 22 eli lentomatkan avulla säästimme 13 tuntia aikaa. Toisaalta reitin alkupisteeseen pääsemisen kannalta tuosta säästynesetä ajasta ei kuitenkaan ollut meille mitään merkittävää etua.
Kello oli noin 18.15, kun vihdoinkin saavuimme Kevon ja Kuivin reittien eteläisenä alkupisteenä toimivaan Sulaojaan. Sulaojassa olisi ollut ihan viehättävä 2km luontopolku, mutta päätimme kuitenkin rauhallisen alun vaelluksellemme ja suunnata suoraan vaellusreitille.
Ensimmäiselle leiripaikalle johtava parin kilometrin taival oli oikein miellyttävää hiekkapolkua, joka kulki matalassa koivikossa. Koivujen välissä maastossa oli myös runsaasti pieniä suppia, jotka muistuttivat golf kentän hiekkaesteitä. Aurinko alkoi jo hiljakseen painumaan alaspäin, kun tulimme poroaidan luo. Heti portin jälkeen oli portaat varjoisaan laaksoon, jossa oli kirkasvetinen puro ja paljon hyvää tasaista maata, johon oli helppo pystyttää tunneliteltta.
Täällä tuli ensimmäistä kertaa nähtyä Kevon luonnonpuistolle tyypillisiä tulipaikkoja, joissa laatikon yksi sivuseinä on polttopuita varten auki ja laatikon päällä on keittotason muodostava ritilä. Yksi reissun ikävistä havainnoista oli, että nuotiotuli lämmittää turhankin hyvin Trangian ohuita titaaniastioita, mutta onneksi siitä selvittiin ilman mitään todellisia tuhoja.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)