Tulin aikoinaan töiden puolesta siirtyneeksi Debianin puolelta RedHat Linuxin käyttäjäksi. RedHat Linux jakelun loputtua oli edessä Fedoraan siirtyminen. Fedoran kanssa tuli tyytyväisenä käytettyä Fedora Linux jakelun versioista 1,2,3 ja 5. Kun Fedora Core 5:n tuki loppui, niin oli oikeastaan pakko ryhtyä päivittämään konetta Fedora Core 7 jakeluun ja tässä vaiheessa kaikki lähti menemään pieleen.
Linux koneessani on kaksi 160GB ATA kovalevyjä, joista toisella (sda) on käyttöjärjestelmä, jne. ja toisella (sdb) on kaikki historian varrella kertyneet digitaalisessa muodossa olevat kuvat. Kun aloin tekemään Fedora Core 5:sta hienosti ajaneelle koneelle päivitystä Fedora Core 7:ään, niin installointi CD tunnisti sda levyn aivan hienosti, mutta jostain syystä jo installoinnin yhteydessä totesi, että sdb kovalevyssä ei näytä olevan kunnollista partitiotaulua. Sellaisen teko olisi installointiohjelman mukaan sangen helppoa ja sen ainoa “pieni” sivuvaikutus on, että se tuhoaa kaiken levyllä mahdollisesti olevan datan. Oletusarvoinen vastaus tähän kyselyyn on, että laitetaan vain levy sileäksi, jotta sinne voidaan tehdä uusia tiedostojärjestelmiä.
Käskin päivityksen yhteydessä asennusohjelmaa pariin otteeseen Fedoran installointiohjelmaa pitämään näppinsä siitä erossa ja lopulta DVD:ltä tehty asennus saatiin vietyä läpi. Päivityksen jälkeen kone alkoi antamaan mielenkiintoisia virheilmoituksia siitä kuinka määritysten mukaan levyllä olisi olevinaan enemmän tilaa kuin mitä siellä Fedoran mielestä oli. Kun tarkistin asian fdisk:llä, niin Fedora Core 7:n mielestä siellä oli tosiaan 160GB:n sijasta vain n. 30GB levy.
En vieläkään jaksanut tästä panikoida, vaan ajattelni että kyllä tuollainen ongelma on tullut muillekin vastaan ja se on varmaan korjattu jossain päivityspaketissa. Tässä vaiheessa tuli seuraava yllätys vastaan. Kuukauden vanhaan käyttöjärjestelmäjakeluun oli jo ehtinyt tulemaan yli 400MB:n edestä päivityksiä. Onneksi nykyinen ADSL-liittymäni on kohtalaisen nopea, joten päivitetyt paketit saatiin ladattua järkevässä ajassa. Niiden asentaminen ei kuitenkaan näyttänyt ratkaisevan ongelmaa.
Koska konetta oli asennuksien, päivityksien, yms. yhteydessä käynnistetty useamman kerran uudestaan, niin lopulta törmäsimme siihen tilanteeseen, jossa Linux välttämättä haluaa tarkistaa tiedostojärjestelmän eheyden ja eihän se tietenkään mennyt tuolla toisella kovalevyllä olevan tiedostojärjestelmän kohdalta läpi. Tällaisia tilanteita varten on onneksi olemassa rescueCD:t, joiden kanssa systeemiä pääsi vielä hienosti tutkimaan.
Aikani verkossa tietoja kaivaessa lopulta löysin Fedora Core 7 release notes:sta maininnan, että tämän tyyliset tilanteet saattaisivat olla tunnettuja ja ne saisi ratkaistua laittamalla ‘options libata ignore_hpa=1′ rivin /etc/modprobe.conf tiedostoon. Nostin koneen ylös rescue CD:llä, käskin Fedoran edelleen pitää sormensa erossa tuosta sdb kovalevystä ja tein mainitun tiedoston muokkausoperaation, mutta vieläkään kone ei tykännyt sdb kovalevystä. Kun aloin tarkemmin tutkimaan release notes:n kommentteja, niin sieltä löytyi linkki RedHat:n bugitietokantaan, jossa korjaus menikin hiukan eri tavalla. Bugitietokannan mukaan tuon release notes:ssa mainitun rivin pitäisikin olla ‘options libata libata.ignore_hpa=1′. Tätä varten kone piti käynnistää jälleen kerran uudestaan ja tällä kertaa kiirehtiessäni erehdyin vahingossa painamaan enteriä, kun kone kysyi että laitetaanko sdb kovalevyn partitiotaulu uusiksi.
Lopputulos oli, että Linux koneeltani katosivat kaikki siellä olevat valokuvat. Samalla varmistui, että Fedora lentää ovesta ulos ja sen tilalle tulee joku luotettavampi Linux jakelu. Tällä hetkellä päällimmäisenä on mielessä RedHat Enterprise Linuxin pohjalta tehty CentOS (http://www.centos.org/), josta on mm. työn parista hyviä kokemuksia. CentOS:n kohdalla viehättää ajatus siitä, että kone laitetaan kerran pystyyn ja siihen ei tarvitse tehdä vastaavan mittaluokan päivityksiä koneen jäljellä olevan eliniän aikana (tällä hetkellä kolme vuotta vanha, oletettua käyttöikää ehkä pari vuotta). Mihin valinta sitten lopulta kohdistuukaan, niin vastaava päivitysoperaatio on edessä vanhempienkin tietokoneen kanssa, koska sitä tulee oman kotikoneen ohella jossain määrin ylläpidettyä.
Minun valokuvien perään mahdollisesti surkutteleville voin kertoa, että niistä on olemassa täydellinen kopio Applen Mac Ministä, josta käsin minä tätäkin juttua kirjoitan. Kunhan saan Linux koneen taas tolpilleen, niin pitää taas kiireen vilkkaan varmistaa, että kaikki valokuvat ovat taas kahdella tietokoneella, joissa mielellään on vielä eri käyttöjärjestelmä, jotta niille ei tule epähuomiossa tehtyä mitään suurempia päivitysoperaatiota saman viikon aikana.