ylitalot.net

Vuoden ensimmäisestä neljänneksestä ei tullut tehtyä raporttia, mutta korjataan asia nyt vuoden ensimmäistä puoliskoa koskevan raportin muodossa. Keväälle ajoittui lomareissu Nepaliin, jossa oli mukana Tokina 12-24/4, 35/1.4L ja 100/2.8 USM Macro. Lomakuvien suuri määrä on osaltaan manipuloinut näiden objektiivien käyttötilastoa, mutta ei selitä sitä kuinka 300mm f/4L IS objektiivi on kiilannut mukaan kärkikolmikkoon. 300mm objektiivin suuri suosio johtuu varmaan pitkälti siitä, että omalla kohdallani luontokuvaus on vielä niin lapsenkengissä, että useista lintulajeista ei ole vielä yhtään valokuvaa ja jo kuvattujen lintulajien kohdalla on vielä monesti paljon parantamisen varaa.

200mm f/2.8L II ja 70-200mm f/4L ovat listan heikoiten käytetty objektiivipari. 200mm objektiivi soveltuisi mainiosti huomaamattomaan katukuvaukseen tai urheilukuvaukseen , mutta kumpaakaan ei ole juuri tullut harrastettua. 70-200mm telezoomi puolestaan on kätevä ulkotapahtumissa kuvaamiseen, mutta olen kevään aikana käynyt vain muutamassa yleisötapahtumassa. En myöskään ole kokenut erityistä tarvetta näiden yleisötapahtumien dokumentoimiseksi, koska kotikoneella on muutenkin riittävästi jälkikäsittelyä odottavia kuvia.

35mm f/1.4L USM on myös ollut jonkinlainen pettymys. Se ei ole käytön määrässä onnistunut lunastamaan niitä odotuksia, jotka sen edeltäjänä toiminut Canon EF 35mm f/2 sille asetti. 35/2:n suosio johtui osaltaan siitä, että käytin sitä paljon päivän kuva -projektissa, kun pimeinä talvipäivinäkin piti saada valokuva aikaiseksi. 35/2 oli myös kokonsa puolesta näppärä niin kameraan kiinnitettynä kuin taskussa tms. mukana kannettuna.

Objektiivit

Canon EF 100mm f/2.8 USM Macro ja Canon EF 300mm f/4L USM ovat nousseet yllättävän vahvasti haastamaan matkojen yhteydessä paljon käyttettäviä Tokinan AF 12-24mm f/4 AT-X Pro DX ja Canonin EF 17-40mm f/4L USM zoomeja.

Polttovälit

2008H1 osalta:

Koko digijärjestelmäkamera kauden osalta:

Polttovälien jakaumassa suositut kiinteän polttovälin objektiivit osaltaan dominoivat myös polttovälien jakautumista. 12-40mm polttoväliä ei kuitenkaan kannata unohtaa kokonaan, koska noin puolet kuvista otetaan näilla polttoväleillä. Niiden kohdalla matalat palkit johtuvat yksinkertaisesti siitä, että siellä minulla on käytössä zoomeja, joten niiden käyttöaste jakautuu usealle polttovälille.

Zoomien polttovälin jakauma

Jotta zoomien polttovälien käytöstä saisi jotain selvyyttä, niin on ihan valaisevaa vilkaista, että millä polttoväleillä mitäkin objektiivia käytetään.

Canon EF 17-40mm f/4L USM ja Tokina 12-24mm f/4 AT-X Pro DX 2008H1 osalta:

Canon EF 17-40mm f/4L USM ja Tokina 12-24mm f/4 AT-X Pro DX koko käyttöhistoriansa ajalta:

Jälkiviisaasti voidaan sanoa, että Tokinan 12-24mm 40D:ssä, Canonin 100mm 20D:ssä ja Canon EF 35mm f/1.4L USM repussa ei ollut Nepalin kohdalla optimaalinen ratkaisu, kun yli 40% Tokinalla otetuista kuvista on pidemmän polttovälin puuttuessa otettu 24mm polttovälillä. Muutenkin Tokinan käyttöalue näyttäisi painottuvan siten, että 12mm asetuksella otetaan kohtalainen määrä kuvia, mutta suurin käyttö on kuitenkin 17-24mm alueella.

Faktaa ja spekulointia loppuvuodesta

Elokuun lopussa laitan Canon EF 200mm f/2.8L II USM ja Canon EF 70-200mm f/4L USM objektiivit huuto.net:iin hintavarauksella myytäväksi.

Yleisobjektiiveille pitää myös tehdä karsintaa, koska siellä on tällä hetkellä kolmen objektiivin soppa. Soppa tulee siitä, että jos nämä objektiivit (12-24/4, 17-40/4L ja 35L) ottaisi vaellus ja/tai kiertomatka tyyppiselle matkalle mukaan, niin yksi objektiiveista on kamerassa kiinni ja loput kaksi ovat päivän ajan kameralaukussa pelkkänä painolastina. Koti- ja mökkireissuilla objektiiveja voisi yrittää käyttää monipuolisemmin, mutta näissä ympäristöissä tulee monesti suosittua pidempiä polttovälejä.
Yksi ilmeinen vaihtoehto olisi kolmikon korvaaminen Canon EF-S 17-55mm f/2.8 IS USM zoomilla, mutta tämän haastajan kuvanvakauttajan moottorin kestosta ja objektiivin pölynkestosta on perusteltua spekulointia verkossa. Samoin sen hajavalon (flare) kontrollia pidetään sangen heikkona 17-40/4L objektiivin verrattuna. Jos kuvaisin enimmäkseen tapahtumia ja ihmisiä, niin 17-55/2.8 olisi Rajalan 3 vuoden takuulla varustettuna helppo valinta, mutta jos painopiste on maisemakuvauksessa niin valinta ei ole niin helppo ja vaatii vielä lisää pohdintaa.

Harjoitellessani salaman käyttöä potrettikuvauksen avulla olen huomannut, että 40-70mm välillä olisi hyvä olla joku objektiivi. 40mm on pään ja hartiat sisältävän kuvan ottamiseen aavistuksen verran lyhyt, kun taas 100mm objektiivin kanssa alkavat kerrostaloasunnon seinät tulemaan vastaan. Uuden objektiivin hankintaa halvempi ja muutenkin fiksumpi vaihtoehto voisi olla kuvauspaikan siirtäminen ulkotiloihin, kun lähin kaupungin puisto sijaitsee aivan kodin vieressä.

Lomalle lähtöön on enään pari päivää aikaa, joten pitää hiljakseen alkaa tekemään päätöksiä siitä, että mitä kamerakalustoa Nepaliin otetaan mukaan ja mitä saa jäädä kotiin. Pitkän pohdiskelun tuloksena olen päätymässä täysin testaamattomaan pakkauskombinaatioon, koska uusi ratkaisuhan aina ratkaisee kaikki vanhojen ratkaisujen ongelmat.

Kantovälineistö:

• Haglöfs Tight Pro XL
• LowePro Toploader Zoom 2
• LowePro Stealth Reporter 200

Kamerakalusto:

• Canon EOS 20D + Canon EF 100mm f/2.8 USM + vastavalosuoja
• Canon EOS 40D + Tokina AF 12-24mm f/4 AT-X Pro DX
• Canon EF 35mm f/4L USM + pehmeä pussi
• Canon Speedlight 580EX II
• Canon ST-E2
• Velbon CF-630 jalusta + Manfrotto 486RC2 kuulapää
• 4 BP-511 vara-akkua
• 77mm UV, polarisoija ja ND8 suodatin
• 72mm UV ja polarisoija
• 58mm UV, polarisoija ja ND8 suodatin
• lankalaukaisin

Kun kalustoa aletaan laittamaan kantokuntoon, niin Stealth Reporter sijoitetaan repun pohjalle ja sen sisälle tulee 35mm objektiivi, jota todennäköisesti käytetään lähinnä iltaisin. Pakkaan kuitenkin mukana pehmeän pussin siltä varalta, että se pitää saada roikkumaan repun etupuolelle. Objektiivin lisäksi kameralaukusta varataan tilaa täyteen tulleille muistikorteille, ND8 suotimille, parille kamera-akulle, lankalaukaisimele ja sateen varalta paikka yhdelle kamera + objektiivi paketille. Jalusta laitetaan hihnoilla ja lumihakkujen kiinnityspisteiden avulla roikkumaan repun ulkopuolelle. Tämän jälkeen repun pakkaaminen on kamerakaluston osalta valmis. Jotta tuonne kamerakalustoon pääsee nopeasti käsiksi, niin kaikki muu repun päätaskuun tuleva tavara on syytä pakata kangas- ja/tai muovikasseihin.

Repun ulkopuolelle jääneestä kalustosta 20D, makro-objektiivi ja salama laitetaan Toploaderin päätaskuun. UV suodattimet, polarisoijat ja yksi patteri laitetaan Toploaderin etutaskuun. Tämän jälkeen Toploader on pakattu ja se voidaan laittaa LowePro Toploader 75AW:sta lainattavilla hihnoilla roikkumaan rinnan päälle. Mitä tulee muihin Toploader vaihtoehtoihin, niin Zoomista puuttuu sadesuoja, mutta 75AW malliin verrattuna Zoom on huomattavasti kevyempi ja Skotlannissa Ben Nevikselle kiivetessä sain riittävästi siitä kuinka 75AW peittää näkyvyyttä jalkoihin.

Tämän jälkeen meillä on vielä jäljellä 40D ja laajakulma-zoomi, joita olen aikonut hyvän sään vallitessa roikottaa kaulasta ja huonolla säällä laittaa Stealth Reporteriin. Kokonaisuutena tarkasteltuna paketin huonona puolena on, että kun kamera roikkuu vapaana, niin kahden vaellussauvan sijasta pitäisi mahdollisesti tyytyä vain yhteen ellen sitten laita kamerahihnaa niskan sijasta menemään rinnan poikki.

Alunperin suunnittelin näiden tavaroiden lisäksi pakkaavani pitkän teleputken mukaan, mutta tämän osalta tuli pari ongelmaa matkaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli siinä vaiheessa, kun kuvittelin Canon EF 300mm f/4L IS USM + 1.4x II yhdistelmän mahtuvan LowePron Lens Case 4 pakettiin. Speksien perusteella se näytti olevan vain muutamasta millistä kiinni, mutta käytännön testi Telefotolla osoitti, että kyse on pikemminkin parista sentistä. Toinen vastoinkäyminen tuli siinä vaiheessa, kun piti katsoa, että paljonko matkalle suunniteltu paketti painaisi pelkän repun ja kamerakaluston osalta.

300mm objektiivin kanssa kantamusten kokonaispaino meni yli kotipuntarilla kanssa punnittuna yli 10kg:n. Pikainen laskutoimitus osoitti, että Canon EF 200mm f/2.8L II USM + 2x II olisi kevyempi, mutta siinä vaiheessa menetettäisiin kuvanvakaaja ja painoa säästyisi alle 200g. Pohdin myös Canon EF 70-200mm f/4L USM zoomin mukaan ottoa, mutta talven testien jälkeen en ole objektiivin fyysisten mittojen takia siitä hirveän kiinnostunut, vaikka se painonsa puolesta onkin kokoonsa nähden kevyt. Kokeilujen jälkeen lopputulos oli, että päätin jättää kaikki yli 100mm polttovälin objektiivit pois matkasta.

Aika näyttää, että tulenko aikanaan katuneeksi tätä päätöstä. Olen kuitenkin yllättynyt, mikäli ryhmässä liikkuessa ja majataloihin majoittuessa kohdalle osuisi tilanteita, joissa olisi saanut napattua “vuoden luontokuvan”, mikäli vain matkassa olisi ollut riittävän pitkän polttovälin omaava objekti. Tämän seurauksena voi olla fiksumpaa koittaa panostaa maisemien ja tunnelmien ikuistamiseen.

Nyt helmikuun jo alettu on korkea aika tehdä tilastot ja julkistaa yhteenveto siitä, että miten kamerakalustoa tuli edellisenä vuotena käytettyä. Perinteiseen tapaan aloitamme yhteenvedon tarkastelemalla kaluston käyttöä objektiivien osalta ja jatkamme siitä polttovälien analysointiin. Olen lisännyt tilastoihin vertailun vuoksi vuoden 2006 ja koko digijärkkärikauteni tilastotiedot.

Objektiivien käyttö

Objektiivien käytön vertailuun tuo oman mausteensa se, että vuonna 2006 tulin myyneeksi Canon EF 35mm f/2 ja Tamron 28-75mm f/2.8 objektiivit.

Polttovälien käyttö

Koska objektiivien joukossa on neljä zoomia, joiden polttoväleissä on päällekkäisyyksiä, ja kaksi telejatketta, niin on syytä katsastaa myös, että miten eri polttovälejä tuli käytettyä.

Tilastoa tarkastellessa on syytä muistaa, että vuonna 2007 minulla ei ollut yhtään objektiivia, joiden polttoväli olisi ollut 40-70mm välissä. Tilaston luvut ovat pyöristetty alaspäin ja alle prosentin käytölle jääneet polttovälit on jätetty kokonaan pois. Jos laskemme 30 raportoidun polttovälin luvut yhteen, niin ilmoitetut prosenttiluvut kattavat vuoden 2006 osalta 74%, 2007 osalta 77% ja koko historian osalta 76% todellisesta käytöstä.

Jos näitä tuloksia koittaa yrittää analysoida, niin Canon EF 70-200mm f/4L USM zoomista voidaan ainakin todeta, että sen osalta suurin osa kuvista on tullut otettua keväisin Vanhankaupungin koskella pidettävässä iceBREAK 2007 tapahtumassa, jossa kaikki kuvat tuli otettua kyseisellä objektiivilla. Ensi keväänä nämä luvut voivat romahtaa, koska pikainen analyysi iceBREAK2007 kuvien tietoihin näyttäisi, että tapahtuman kuvaamisen omiin tarpeisiin olisi pitkälti voinut hoitaa kajakkihyppyjä lukuunottamatta Canon EF 100mm f/2.8 USM Macrolla, mikäli makron automaattitarkennus vain pysyy vauhdissa mukana. Kajakkihyppyjen osalta viime vuoden kuvasato on, epäonnistuneen kuvauspaikan valinnan seurauksena, laadultaan melko yhdentekevä ja sen seurauksena sen pohjalta on paha sanoa, että mikä olisi sen osalta ollut paras polttoväli.

Ennenkuin menemme vuoden 2008 viikon kuviin, tulin vielä kertaalleen katselleeksi vuoden 2007 viikon kuvat läpi. Pitkälti viikon kuvia painottaen kävin viime vuoden kuvia läpi ja valitsin sieltä mielestäni vuoden 2007 kymmenen parasta valokuvaa.

Porontimajoki, Kuusamo (1.6.2007)	Guivi-tunturi, Kevon luonnonpuisto (4.9.2007)
Olhava, Repoveden kansallispuisto (21.7.2007)	iceBREAK 2007, Helsinki (15.4.2007)
Keltamaksaruoho, Helsinki (29.6.2007)	Talitiainen, Helsinki (21.10.2007)
Kiasma, Helsinki (18.8.2007)	Tübingen, Saksa (20.11.2007)
Hietaniemen hautausmaa, Helsinki	Talvipuutarha, Helsinki (9.12.2007)

Tulin taas pitkästä aikaa aktivoituneeksi kuvatoimistojen suhteen ja kävin vihdoinkin tallettamassa kuusi kappaletta Kevon luonnonpuistosta ottamiani valokuvia Kuvatoimiston Cartinan sivuille. Samalla tuli tehtyä uusi kuuden leiskan kuvasarja Henkalle hyväksyttäväksi.
Nyt olisi tavoitteena hiljakseen lähteä kasvattamaan Kuvatoimisto Cartinan listoilla olevaa kuvakokoelmaani. Tämän hetken tavoitteena olisi ennen ensi vappua päästä 200 kuvan kokoelmaan. Käytännössä tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii, että saisin keskimäärin kuusi kuvaa viikossa hyväksytettyä kuvatoimiston listoille. Saa nähdä, että alkaako huhtikuussa tulemaan tuskan hiki pintaan, kun pitää keksiä, että mistä löytäisi vielä uutta materiaalia lähetettäväksi. Jos tavoite kuitenkin toteutuu, niin 200 kuvan kokoelmalla voisi jo sitten alkaa katsomaan, että miten kuvat menevät tuota kautta kaupaksi.

Flickr on paikka, joka jakaa valokuvaajien mieliä sen suhteen, että kannattaako sinne tallettaa kuvia vai ei. Riippumatta siitä, että mitä mieltä paikasta on kuvien tallettamisen osalta, niin mielestäni sinne kannattaa kuitenkin rekisteröidä oma tunnus, koska tämän jälkeen pääsee hyödyntämään flickr:n työkaluja mielenkiintoisten valokuvaajien tuotosten seuraamiseksi. Omalla kohdalla yksi aamun rituaaleista on katsoa flickr:ltä tullut sähköposti, jossa on kaikkien minua flickr:ssä kiinnostavien uusimmat kuvat edelliseltä päivältä. Tässä artikkelissa haluaisin esitellä heistä muutaman:

• Arni Tryggvason ottaa hienoja kuvia Islannin luonnosta ja retkeilymaastoista. Kuvien lisäksi hän monesti tarjoaa katsojalle hyvää taustatietoa kuvauspaikasta.
• Rebekka Guðleifsdóttir on toinen islantilainen kuvaaja, jonka tuotantoa tulee seurattua. Rebekka on varmaan parhaiten tunnettu kuvista, jossa hän on itse tavalla tai toisella mukana, mutta itse olen enemmän kiinnostunut Rebekkan useamman minuutin valoituksella otetuista kuvista. Rebekkalla on myös omat kotisivut.
• João Quaresma on Azoreilla toimiva luontokuvaaja, jonka maisemakuvat ja merten nisäkkäistä ottamat kuvat jaksavat aina piristää päivää. Flickr:n lisäksi hänellä on kuvia omilla kotisivuillaan.
• Tinyfish osaa ottaa todella hienoja lentokuvia linnuista.

Viimeisen vuoden ajan olen ollut flickr:ssä niin sanotusti pro-käyttäjä. Pro-statuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisi ammattikuvaaja tms., vaan se ainoastaan indikoi että on maksanut USD25 siitä hyvästä, että saa ladata rajattomasti kuvia flickr:iin, luoda mielivaltaisen määrän kansiota ja muutamia muita ihan mukavia lisäominaisuuksia.
Pro-statuksen uusimisen väliin jäämisen taustalla ei ole mitään protestia flickr:n ja Yahoon erilaisista sotkuista, vaan viime kädessä kysymys oli siitä, että tietokoneen parissa käytettävissä oleva aika on rajallinen ja tällä hetkellä olen katsonut järkevimmäksi panostaa tuon ajan ylitalot.net:n kehittämiseen. Seuraavan vuoden tavoitteena olisi koittaa katsoa, että saisiko mm. albumien kuvateksteihin panostaminen paremman tuoton mainostulojen muodossa. Joitakin suuntamerkkejä tästä tullaan näkemään, kun kuuden päivän päästä voi katsoa, että paljonko ensimmäinen vuosi Googlen AdSense mainoksien kanssa tuotti meille rahallisesti.

vastavalo.fi on suomalainen kuvatoimisto, joka on nyt toiminut hiukan yli kolme vuotta. Näiden vuosien varrella paikka on hakenut omaa luonnettaan, mutta on samalla hitaan alun jälkeen onnistunut viimeisen parin vuoden aikana onnistunut keräämään kunnioitettavan määrän kuvia ja valokuvaajia listoilleen. Tätä nykyä vastavalo on sikäli sangen mainio paketti, että valokuvaaja voi melko hyvin hallinnoida myynnissä olevia kuvia ja lähettää sinne lisää uusia kuvia.

Tavallaan tuntuu tyhmältä hypätä tässä vaiheessa vastavalon toiminnasta pois, kun minulla on siellä parhaimmillaan ollut noin 250 kuvaa samanaikaisesti myynnissä. Kylmät faktat kuitenkin ovat, että kolmen vuoden aikana olen saanut neljä kuvaa vastavalon kautta myytyä ja tuolla myyntivolyymille kuvien lataaminen, hakusanojen kehittäminen, yms. pakolliset oheisaktiivittien jälkeen urakasta ei voi sanoa saavansa rahallista voittoa (ainakaan sen jälkeen kun verottaja on ottanut oman siivunsa), vaan homma menee kokemusten keräämiseksi.
Vastavalon kohdalla monesti korostetaan, että kuvatoimiston lisäksi kyseessä on yhteisö. Yhteisöllisyyttä on haettu keskustelufoorumilla ja kuvapankissa olevien kuvien kommentointi ja pisteyttämissysteemeillä. Kuvapankin kommenttien ja pisteiden hallinnointiin on matkan varrella tehty joitakin hyviä parannuksia, mutta nykyisillä kuvamäärillä käyttöliittymä ei vain yksinkertaisesti pysty kilpailemaan flickr:n kanssa, jossa käyttäjä voi niin hyvin valita, että kenen kaikkien valokuvista hän on kiinnostunut, ketkä ovat kommentoineet minun kuvia ja mitä keskustelua on herännyt minun kommentoimien kuvien keskusteluketjuihin.

Täysin rationaalisesti ajateltuna fiksuin vaihtoehto olisi varmaan ollut, että olisin jättänyt myynnissä olevat kuvat makaamaan sinne siihen asti, kunnes onnistuin keksimään uuden myyntikanavan kuville, mutta jotenkin tuo vastavalon yhteisöllinen puoli on sen verran addiktiivinen, että niin kauan kuin minulla oli siellä kuvia myynnissä, niin sieltä ei malttanut pysyä poissa. Kun lopulta suostuin myöntämään tämän, niin päätin että omalta osaltani fiksuin ratkaisu on poistaa omat valokuvani sieltä.

Vaikka tässä tulikin perusteltua, että miksi minä tulin vetäneeksi vastavalossa olleet kuvani pois myynnistä, niin uskallan kuitenkin samalla suositella sitä kaikille valokuvauksen harrastajille, jotka haluavat kokeilla, että olisiko heidän kuvilleen tilausta markkinoilla ja mitä muut valokuvaajat ajattelevat heidän kuvistaan. Omalla kohdalla se on ihan positiivisella tavalla opettavainen kokemus.