ylitalot.net

Haltin vaelluksen kolmas päivä alkoi omalta osaltani hiukan turvonneen käden kanssa. Sää oli kuitenkin sen verran kaunis, että ennen leirin purkamista taivalsin kamerajalustan kanssa vähän matkaa Marfejohkan vierustaa ylävirran suuntaan, jotta pääsin ottamaan valokuvia Govddogaisilta laskeutumisen yhteydessä näkemästämme vesiputouksessa, jonka vieressä oli hienona kontrastina lunta.
Kun leiri oli lopulta purettu ja pääsimme matkaan, lähdimme kulkemaan Marfejohkan viertä Pihtsusjärven suuntaan. Marfejohkan ylitys tuli lopeltua tehtyä joen leveimmästä kohdasta yli, koska siinä näytti olevan riittävän paljon kiviä astinlaudoiksi.
Marfejohkan ylityksen jälkeen otimme suunnan koilliseen ja kiersimme edessä olevan Gieddecohkkan itäpuolelta, koska ylitys olisi ilmeisesti ollut pelkkää kivikossa tarpomista. Tämä reitinvalinta toi meidät lopulta Haldijavrin eteläpuolelle olevalle lammelle. Pidimme lammen ääressä lounastauon. Sään suosiessa päätimme jättää rinkat lammen rannalle ja lähteä sangen kevyellä varustuksella käymään Haltin huipulla.
Haldijärveä myötäpäivään kiertäessä tulimme ensin Haltin vanhalle tuvalle ja sen jälkeen kävimme vielä pistäytymässä Haltin uudella tuvalla. Molemmat tuvat olivat hienossa kunnossa ja kesäaikaan niissä on tupakirjojen perusteella vähän yöpyjiä. Suurin osa Haltin kävijöistä ilmeisesti jättää rinkat Pihtsusjärven tuvalle tai meidän tapaan johonkin Pihtsusjärven ja Haltin välimaastoon ja tekee sieltä päiväretken Haltin huipulle ja takaisin.
Haltille nousu oli suhteellisen helppoa reittimerkkejä seuratessa, kun ei edellisen päivän tapaan tarvinnut pohtia, että mihin päin suuntaisi seuraavan harjanteen jälkeen. Reitti toi meidät Suomen ja Norjan rajapylkille, missä odotti geokätkö ja Haltin huipulla käyneiden lokikirja. Lokikirjassa kävijöiden määrä oli 91900 paikkeilla, mutta geokätkön oli löytänyt vain yksi porukka meitä ennen. Kun käynnit oli kirjattu, lähetimme Norjan puhelinverkon kautta muutaman tekstiviestin ja kävimme katsomassa Norjan puolella nousevaa jylhää vuoristoa.
Paluumatkalla kuljimme Kalottireittiä hiukan lounaspaikkana olleen lammen ohi ja kahlasimme joen poikki rinkkojen luokse. Loppumatkasta alkoi jo sataa ja kastuimme kunnolla ennen kuin teltta oli pystyssä. Odottelimme teltassa sateen laantumista ja lopulta pääsimme illallisen laittoon. Kello oli jo hiukan yli puolenyön kun menimme nukkumaan.

Lisätietoja:
Tunturi Wikipediassa