ylitalot.net

Kevon kanjoni

Kevon vaellusreitti on varmaan yksi suosituimmista vaellusreiteistä Karhunkierroksen ja Hetta-Pallaksen rinnalla. Kuten blogin ahkerimmat lukijat ovat jo viimeisen viikon artikkeleista huomanneet, niin tulin syyskuun alussa käyneeksi Kevon kanjonin maisemissa.

Lähdimme Sulaojalta kulkemaan Kevon ja Kuivin reittien yhteistä polkua. Fiellun vesiputouksen jälkeen jatkoimme vielä Kuivin reittiä Guivi tunturille asti. Sieltä palasimme takaisin Kevon kanjonille ja jatkoimme Kevon reittiä Kenesjärvelle. Kaksi ensimmäistä yötä majoituimme teltassa (Luopmošjohka ja Suohpášája), kaksi seuraavaa yötä Kuivin autiotuvalla ja lopuksi kaksi yötä taas teltassa (Roajášjávri ja Guoikgáhritája). Matkan kokonaispituus oli 88km, josta 8km ilman rinkkoja. Reissun kuva-aineisto on koottu Kevon reitti (+Guivi) valokuva-albumiin.

Tarkempi matkakuvaus:

• 1. päivä: Sulaoja
• 2. päivä: Ruktajärvi
• 3. päivä: Fiellun putous
• 4. päivä: Guivi tunturi
• 5. päivä: Alas kanjoniin
• 6. päivä: Kahlaamot
• 7. päivä: Takaisin sivistyksen pariin.

Jos tulevina syksyinä samalla suunnalle lähteville pitäisi antaa jotain vinkkejä, niin

• mikäli olette menossa Sulaojalle iltalinja-autolla, niin ensimmäinen yöpyminen kannattaa tehdä Luopmošjohka (2km Sulaojalta). Toinen vaihtoehto on järvien välinen kannas, mutta sen osalta pitää päästä tien ja polun risteykseen ennenkuin löytyy hyviä paikkoja veden äärestä.
• Luopmošjohka on todella varjoisa laakso. Aurinko alkaa ensimmäinen paistamaan tulipaikan ympäristöön.
• Kevon reitin loppupuolella on leiripaikkoja tiheästi, mutta niistä monista ei myöskään ole paljoa telttapaikkoja. Pienistä paikoista voisi listata esimerkkeinä Gaskkamuš Njaggaljávri ja Tapiola Goahti, jotka ovat todella kauniita paikkoja, mutta myös pieniä.
• Gamajotnjálmmeluoppal ja Beahcelávojávrrit ovat lehtipuiden keskellä, joten jos on ollut sateista, niin niiden alle ei välttämättä halua laittaa telttaa, kun puista tulee varmaan vettä niskaan.

Meidän reissun osalta Fiellun kahlaamossa oli vettä puoleen sääreen, kahdessa seuraavassa polveen ja viimeisessä puoleen reiteen. Kahlaukseen kannattaa ottaa Croccsit matkaan, jos sellaiset omistaa, koska ne toimisivat villasukkien kanssa mainiosti leirijalkineina. Erilaiset neopreenitossut ovat myös hyviä, mutta ne eivät kyllä tule reissun aikana kuivumaan.

Vaelluksen kuvauskalusto koostui Canon EOS 20D kamerasta, Canon EF 17-40mm f/4L USM, Canon EF 35mm f/1.4L USM ja Canon EF 100mm f/2.8 USM Macro objektiiveistä, UV, polarisoija ja harmaasuotimista, hiilikuitujalustasta ja kuulapäästä. Säiden puolesta meillä oli muutama pakkasyö, jotka opettivat laittamaan kameran akun makuupussiin. Päivisin oli pääasiassa kirkasta tai pientä tihkua. Ainoat aidosti valokuvausta häiritsevät säät olivat kuudentena vaelluspäivänä, jolloin tuli ihan kunnolla vettä niskaan. Olin kahluu osuuksia varten varannut kamerakalustolla matkaan melontasäkin. Reissun aikana aloin myös käyttämään niitä kamerakaluston suojaamiseksi ilta- ja aamukasteelta.