Kiilopään tunturikeskus

Kiilopää on Saariselällä sijaitseva Suomen Ladun tunturikeskus, jonne TaigaChild Oy:n neljä päiväkotia tekevät parin vuoden välein viikon ajaksi leiripäiväkodin (seuraava leiripäiväkoti vuonna 2018). Kahtena ensimmäisenä päivänä päiväkodin hoitajat huolehtivat lapsista klo 9.15-14.30 välisen ajan, jolloin lasten vanhemmat pääsivät tekemään omia retkiä ympäristöön. Kolmantena päivänä oli lapsen taidoista ja vanhempien toiveista riippuen perheiden ja päiväkodin yhteinen päivä Kiilopään pihalla tai sitten hiihtoretki lähimaastoihin (8km, 17km ja 25km reittivaihtoehdot). Kolmannen päivään jälkeen perheet vastasivat itse oman ohjelman järjestämisestä.

Leiriviikon aikana tarjoutui hyvät mahdollisuudet UKK-puistoon vierailuille, koska kansallispuiston portti oli Kiilopään pihapiirissä. Kiilopää järjestää myös päivittäin ilmaisia hiihtoretkiä (lähtö klo 10 ja paluu oli klo 14.30) lähiympäristöön siten, että suurin osa ajasta kuljetaan koneilla tehtyjen latujen ulkopuolella. Viikon kuva on yhdeltä tällaiselta retkeltä, kun olimme nousemassa Luulammelta taas Kiilopään rinteille (taustalla Luuvaara?).

Majoitus

Omalta osaltamme olimme majoittuneet Kiilopään Lapinmökkehin (tarkemmin ottaen Lapinkorpi 1). Kyseessä oli oikein näppärän oloinen mökki, jossa oli ensin tuulikaappi ja sen jälkeen kuivauskaapilla varustettu eteinen, josta mökin pohjaratkaisu jakautui kahtia: vasemmalla oli vessa ja sauna ja oikealla oli iso huone, jossa oli neljä isoa petiä, keittiö ja takka.

Ainoa varaus näiden mökkien osalta on, että omalla kohdallani Soneran puhelinliittymän dataliikkenne Samsungin Note 2:n kanssa oli tuskaisen hidas. 4G reititin olisi ehkä pystynyt parempaan suorituskykyyn ja Kiilopään hotelli Niilanpää on ylempänä ja sitä kautta omaisi paremman kuuluvuuden.

Aktiviteetteja

Kaunispään huipulta lähtee upea Alli niminen pulkkareitti. Reitillä on kaksi hiukan haastavampaa osuuta: alkuosassa hidastimme vauhtia rinteen sivuilla olevassa luonnonlumessa, mutta ylikulkusillan jälkeen päätimme kävellä rinteen sivussa hiukan alemmaksi, jotta ehtisimme rauhassa havainnoida tulevan reitin.

Omalla kohdalla käännyimme reitin lopussa Alli rinteeltä, Kettu siirtymätaipaleelle, joka vei meidät hiihtohissien ala-asemalle.

Lumitilanne

Huhtikuussa Kiilopään ympäristössä oli lunta puoleen reiteen asti. Tämä tuli todettua useaan otteeseen, kun lumihanki petti kengän alla. Latusuksen kanssa pääsi menemään melko hyvin, mutta välillä sekin upposi syvälle lumen sisään.

Lämpötilojen osalta öisin oli pakkasta, mutta päivillä lämpötila nousi monesti plussan puolelle, mikä teki pintalumesta sohjoista ja Kiilopään pihapiirissä oli paikoin vesilätäköitä.

Valokuvaus

Valokuvauksen osalta tuli törmättyä pieniin haasteisiin, kun kameran sähköinen etsin ei suostunut näyttämään mitään ja kamera toimi välillä ainoastaan manuaaliasetuksilla (valoituksen ja etäisyyden osalta). Tämän osalta ongelmat menevät kuvaajan piikkiin, koska uudempi ohjelmistoversio oli ennen lomaviikkoa saatavilla ja minulla oli toinenkin kamerarunko kyllä matkassa mukana, mutta se kulki liian harvoin mukana.

Muuten valokuvauksen suurimmat haasteet kohdistuivat kamerakaluston sijasta pikemminkin hiihtokalustoon, koska latujen ulkopuolella viuhoittaessa omien kuvakulmien hakemiseen olisi kaivannut pitopohjalla varustettuja tunturisuksia latusuksien sijasta.