ylitalot.net

Nepalista paluusta tulee hiljakseen kolme viikkoa täyteen, joten on korkea aika kirjoittaa matkakertomus muistiin. Olin aikoinaan Nepalin matkaa miettiessä tullut Olympian matkatoimiston työntekijöiltä kyselleeksi, että kannattaako Nepaliin suunnata syksyllä vai keväällä. Heidän kantansa asiaan oli, että keväällä luonto on vehreämpää, on paremmat mahdollisuudet nähdä lintuja, jne., mutta kaikelle tälle vastapainona syksyllä olisi kuulaammat säät ja siltä osin vuoret näkyisivät todennäköisesti paremmin. Tätä asiaa aikanaan pohdittuani päätin lähteä Nepaliin nimenomaan keväällä.

Ennen matkaanlähtöä jouduin muutamaan otteeseen pohtimaan, että mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut, kun Kon-Tiki Tours olisi näköjään myös järjestänyt ihan mielenkiintoisen reissun Annapurnan suunnalle telttamajoituksella ja Olympia puolestaan oli tuomassa vanhan Annapurnan matkan rinnalle myös sellaisen version, jossa Nepalin lisäksi käytäisiin katsastamassa Taj Mahal ja pikainen safari Intian luonnonpuistoissa. Olin kuitenkin jo matkan varatessani tehnyt tietyssä mielessä valinnan ja päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.
Pari viikkoa ennen lähtöä tuli hiukan ylimääräistä jännitystä matkaan, kun matkatoimisto oli sitä mieltä, että passi olisi syytä uusia, koska se kuuluu siihen kuuluisaan vuoden 2000-2001 erään, joiden kuvasivut ovat ainakin joiden ihmisten passeista tahtoneet irtoilla. Tämä huomio tapahtui kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun he olivat jo tulleet hankkineeksi vanhan passin tiedoilla vaellusluvat ja muut tarvittavat paperit, joten passin uusiminen matkan tässä vaiheessa olisi käynnistänyt turhan ison paperirumban.

Lähtöpäivänä Olympia hoiti perinteiseen tyyliin oman porukan (15 asiakasta + matkanjohtaja) ryhmä check-in:n kautta lennolle. Vaikka onnistuimme tuon ansiosta välttämään yhden tylsän odottelun, niin odotteluja oli kuitenkin luvassa lentokentän kansainvälisellä alueella. Finnairin koneella oli huollossa havaittu moottoriongelmia, joiden takia meidän lähtömme myöhästyi puolitoistatuntia aikataulusta. Finnair kuittasi tämän ongelman heti alkuunsa jakelemalla kahdeksan euron vouchereita, joilla sai hankittua juotavaa ja syötävää lentokentän kahvilasta. Kun lento aikanaan pääsi matkaan, niin Suomen ja Intian välissä olevilla vuoristo-osuuksilla oli sen verran paljon turbulenssia, että laskeuduimme kaksi ja puoli tuntia myöhässä Delhiin (kello 02.10 paikallista aikaa). Ennen Delhiin laskeutumista saimme hiukan esimakua matkan tulevista lomakerumbista, kun Intian maahantulolomakkeessa oli 12 vaihtoehtoa sille, että miksi matkustaa Intiaan. Vaihtoehtoina oli mm. transit, pyhiinvaellusmatka, …

Delhin lentokentällä oleva remontti teki Intian ensivaikutelmasta sangen kaoottisen. Joka puolella oli ihmisiä, jotka olisivat välttämättä halunneet auttaa matkatavaroiden kantamisessa, jne. Pääsimme kuitenkin yllättävän ongelmattomasti kentältä ulos linja-autoon, jonka kanssa lähdimme etsimään meille yöksi varattua hotelli Bizzotel:ia. Varsinaisen seikkailun jälkeen hotelli lopulta löytyi (kello 04.30). Hotelli oli kaikin puolin länsimaisen oloinen, minkä seurauksena hotellin portilla tuli jonkinlainen kulttuurishokki, kun seuraavana aamuna katseli hotellin editse menee liikenteenvirtaa. Olimme paikallisen agentin mielestä varanneet hyvin aikaa lentokentälle menemiseen, kun pian aamiaisen jälkeen lähdimme liikenteeseen, mutta niin sitä vain meinasi taas tulla kiire, kun kaikkien remonttikuvioiden keskellä matkatavaroita läpivalaistiin, passeja tarkastettiin, mentiin turvatarkastuksista läpi, jne. Kaikesta tästä rumbasta huolimatta pääsimme lopulta koneeseen, vaikka taisimmekin olla viimeiset lentokoneeseen tulijat.

Lento Delhistä Katmaanduun kestää ainoastaan puolitoista tuntia. Mikäli Pohjoismaissa lentäisi vastaavan lennon, niin siellä saisi todennäköisesti yhden sämpylän, mutta Jet Airways onnistui jotenkin tuon lennon aikana tarjoilemaan lämpimän aterian ja sen perään Nepalin maahantulolomakkeet. Tällä kertaa maahantulolomakkeissa oli yhdeksän kohtaa sille, että miksi on tulossa Nepaliin. Vaihtoehtojen joukossa oli mm. kiipeily ja koskenlasku, mutta meidän lomakkeisiin Olympia oli jo valmiiksi ruksinut trekking ja holiday pleasure.

Katmandun lentokenttä antoi hyvän ensivaikutelman, kun terminaalina toimivassa punatiilisessä rakennuksessa oli mukavan leveät käytävät, lämpötila oli suomalaisille juuri sopiva, jne. Siinä vaiheessa, kun pääsimme viisumien hankintapisteeseen, tämä ensivaikutelma romahti, kun kaikki Nepalin viisumia tarvitsevat Boeing 737 matkustajat joutuivat yksi kerrallaan hankkimaan 30 USD:n arvoisen Nepalin viisumin. Asiaa ei auttanut brittiläinen matkaryhmä, jonka matkanjohtajalla ei tuntunut olevaan minkäänlaista rutiinia ryhmänsä papereiden hoitamiseen.
Olin tätä kuviota katsoessa ihan vakuuttunut, että meidän vaihto Pokharaan koneeseen tulee epäonnistumaan ja me jämähtäisimme sen takia Katmanduun. Tulin kuitenkin matkalaukun saatuani välittömästi aloittaneeksi matkatavaroiden uudelleenpakkaamisen siten, että kaikki Pokharaan otettavat tavarat (max. 15kg/henkilö) meni 90l melontasäkkiin ja Katmanduun jäävä tavarat saivat jäädä matkalaukkuun. Tämä uudelleenpakkaaminen piti tehdä, koska kovat matkalaukut jäisivät Nepalissa paikallisen agentin hoiteisiin ja Pokharaan otettaisiin mukaan vain sellaiset kassit, jotka tavaroineen menisivät kantajien kuskattavaksi.

Kun kaikki ryhmässä olivat saaneet viisumit ja matkatavarat, niin suuntasimme Katmandun kotimaanterminaalille, jossa yllätykseksemme kone odotti edelleen meitä. Koska meillä oli kiire, niin meidät junailtiin ennätysvauhdilla kaikista lentokentän vakiotarkastuksista läpi. Lentokoneeseen päästyämme ymmärsimme minkä takia kone oli jäänyt odottamaan meitä. Kyseessä oli kaksi moottorinen pikkukone, johon mahtuu 18 henkeä. Tässä vaiheessa alkoi näyttää siltä, että kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta pääsisimme alkuperäisen aikataulun mukaisesti Pokharaan.

Olimme jo ehtineet saamaan ensimmäiset näkymät lumihuippuisiin vuoriin, kun koneen kapteeni ilmoitti, että Pokharassa sataa niin rankasti, että sinne ei ollut lentokoneella menemistä ja me käännymme takaisiin Katmanduun. Normaalisti tämä olisi voinut sotkea ihmisten kaikki matkajärjestelyt, mutta meidän Katmandun agentti oli jo meidän Katmanduun laskeutuessa meitä vastassa ja hän oli hoitanut meille yöksi majoituksen hotelli Vaishalliin, jonne tulisimme myös aikanaan Pokharasta palattuamme majoittumaan. Katmandussa illallista syödessä kävi pariin kertaan mielessä, että miten vaelluksen käy, jos emme huomennakaan pääsisi Pokharaan. Seuraava yritys oli kuitenkin ajoitettu aamun ensimmäisiin lentoihin ja sieltä olisi tarkoitus siirtyä suoraan vaelluksen lähtöpisteeseen, joten ainakin kaikki mahdollinen oli tehty aikataulun kiinni kirimiseksi.

Seuraavana aamuna meillä oli ihan hyvin aikaa lentokentälle saavuttuamme, mutta siitä huolimatta Katmandun kotimaan terminaalissa kaikki oli hiukan kaoottista. Kokonaisuutena homma kuitenkin sujui Delhiä paremmin. 30 minuuttia sen jälkeen kun olimme Katmandusta nousseet nousseet ilmaan laskeuduimme Pokharaan. Pokharassa oli aivan pilvetöntä ja sen seurauksena pystyimme kentällä seisoskellessamme ihastelemaan ympärillä kohoavia lumihuippusia vuoria. Terminaalista ovella meitä odotti linja-auto, joka kuskaisi meidät ja tavaramme suoraan vaelluksen lähtöpisteeseen, mutta siitä lisää ensi perjantaina.

Tekniset tiedot: Canon EOS 40D & Tokina AF 12-24mm f/4 AT-X Pro DX (12mm, 1/400s, f/4, ISO1600)

Lisää valokuvia: Nepal (14-23.3.2008)