ylitalot.net

Pääsiäisenpyhät tuli vietettyä Kuusamon keväthangilla. Tämä oli nyt muutaman vuoden sisään kolmas kerta kun suuntaan johonkin ns. talvikohteeseen (aikaisemmat ovat olleet Wengen ja Levi) ja täytyy kyllä valitettavasti todeta, että en vieläkään ole oikein päässyt sisälle siihen, että mitä talvisessa maastossa olisi erityisesti kuvattavaa, vaikka joka vuosi onkin tullut tehtyä jonkinlaista edistymistä talvilomailun parissa.

Wengen oli ensimmäinen kerta kun suuntasin talvikohteeseen ja silloin kaikki oli oikeastaan uutta ja outoa. Hyvien yhteyksien ja vaellusreittien ansiosta siellä sai kuitenkin näin jälkikäteen tarkasteltuna yllättävän paljon aikaiseksi, kun siellä tuli juna/hissilipun kanssa reissattua Wengenistä Kleine Scheidegg:iin, Gridelwaldiin, Jungfaujochiin, jne..

Seuraava talvikohde oli Levi, jossa isommassa porukassa mukana reissaaminen toi omat rajoitteensa aktiviteetteihin. Levillä tuli kokeiltua ihan perinteistä murtomaahiihtoa, mutta jostain syystä minun Fischerin monoista tuli jokaisella käyttökerralla kantapäihin rakkoja, mikä entisestään rajoitti mahdollisia aktiviteetteja.

Tänä vuonna Kuusamossa olimme “teittömien taipaleiden takana” tai siis kyllä sinne ajoteitä oli, mutta ei minkäänlaista liittymää valmiisiin latuverkkoihin ja/tai lumikenkäilyreitteihin. Omalta osaltaan tätä ongelmaa paikkasi, että keväthanki jaksoi parhaimmillaan kannatella vaelluskengillä hangen päällä kävelijää aivan ongelmitta. Kantava hanki ei kuitenkaan paikannut sitä ongelmaa, että lähimmät kansallispuistot (Riisitunturi, Oulanka) ja muut suojelualueet (Valtavaara, Iivaara, Näränkä ja Korouoma) ovat niin kaukana, että niille lähteäkseen pitäisi olla oma auto käytössä.

Kahdeksan päivän kokonaissaldoksi jäi murtomaahiihto päivä, jonka jälkeen hiihtokalusto lensi nurkkaan pölyyntymään, kävelypäivä, jolloin tehtiin ainoastaan yksi 10km kävelylenkki teitä pitkin, kolme päivää lumikenkien kanssa maastossa ja reissun kruunannut kolmen tunnin Rukan rinteillä, joissa pääsin harjoittelemaan telemark laskettelua. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen kaksi päivää tuli käytettyä pelkästään kirjoja lukiessa.

Laskettelureissu kruunasi reissun sillä se oli ensimmäinen kerta, kun minä olen ollut laskettelurinteillä laskettelukaluston kanssa. Niinpä nyt tuli ensimmäistä kertaa tehtyä käytännön tasolla tuttavuutta sompa- ja ankkurihissien kanssa. Mitä tulee telemarkkiin laskettelumuotona, niin se oli siinä määrin positiivinen kokemus, että ensi talvena pitää varmaan käydä Messillässä harjoittelemassa lisää.

Murtomaahiihdossa puolestaan ei ollut oikein mitään positiivista. Ongelmat painottuivat kahdelle osa-alueelle. Näistä vakavampi oli, että Fischerin monoista tuntuu aina tulevan rakot jalkaan ja suksista tuntuu aina loppuvan pito. Monojen osalta ratkaisu tulee olemaan, että seuraavalle reissulle hankitaan erilaiset monot matkaan, mikäli ylipäätään otan hiihtokalustoa matkaan. Suksien osalta Kuusamossa Sanna testimielessä kokeili minun suksien kanssa pitoteippiä, mutta lyhyen testikierroksen jälkeen toisen suksen teippi oli jo lahjakkaasti mennyt rullalle.

Jos tästä reissusta pitäisi jotain oppeja summata tulevien vuosien talvilomia varten,niin
- hyvät julkisen liikenteen yhteydet tai oma auto käyttöön, jotta voi itse päättää koska menee, minne menee ja kuinka pitkään siellä on
- lumikengät hankintaan, jotta murtomaahiihdolle löytyy tarvittaessa vaihtoehtoa
- hiihtokaluston osalta pitää harkita suomupohjalla varustettuja suksia. Vaikka ne eivät olisikaan kaikkein nopeimmat, niin ainakaan niistä ei pitäisi pidon loppua.
- telemarkin perusalkeiden oppimisen jälkeen laskettelurinteille pitää ottaa kamera mukaan
- enemmän kuvia erilaisista kuvakulmista
- eläinten jälkiä kuvatessa jälkiä pitää seurata kunnes pääsee alueelle, jossa tassun, käpälän tms. jälki on selvästi nähtävissä. Jälkikäteen tarkasteltuna jäljet eivät ole ainakaan sen selkeämmät kuin mitä ne ovat olleet kuvauspaikalla.

Tekniset tiedot: Canon EOS 20D & Canon EF 17-40mm f/4L USM (35mm, 1/250s, f/11, ISO100)

Lisää valokuvia: Kuusamo (3-10.4.2007)