ylitalot.net

Levadakävelyä vuorten huipuilla

Madeira on pitkään ollut yksi ylitalot.net:n suosituimmista valokuva-albumeista. Itse reissu ajoittuu ylitalot.net:iä edeltävään aikakauteen, joten siitä ei tullut aikanaan kirjoitettua matkakertomusta, mutta onneksi asian voi (ainakin joltain osin) korjata vielä näinkin paljon myöhemmin.

Olin elokuussa 2002 Zell am See:ssä kokeilemassa millaista alpeilla päiväretkeily on. Tuon reissun jälkeen halusin ehdottomasti etsiä lisää samanlaisia kokemuksia. Talvimatkakohdetta etsiessäni tulin huomanneeksi, että Aurinkomatkoilla oli Madeiralle vaellusmatkoja tarjolla. Alunperin ideana oli, että meitä olisi ollut suomalainen ryhmä, joka keskenään kävisi vaeltamassa levadareittejä läpi. Aurinkomatkat kuitenkaan ei saanut haluamaansa määrää vaelluspaketteja myytyä ja vaelluspaketin hankkineille tarjottiin kaksi vaihtoehtoa: rahat takaisin vaelluspaketin osalta tai luvatut retket kansainvälisen ryhmän mukana. Itse päätin valita kansainvälisen ryhmän. Madeiralla selvisi, että ainakin viisi muuta Aurinkomatkojen asiasta oli tehnyt saman valinnan, mistä herää kysymys, että kuinka suuren ryhmän Aurinkomatkat odotti aikoinaan saavansa kokoon vai oliko heidän ideana saada ihmisiä osaksi kansainvälisiä ryhmiä. Jälkikäteen asiaa tarkasteltuna tärkeintä on kuitenkin, että pääsin Madeiralle ja pääsin tekemään haluamani päiväretket.

Kun sitten maaliskuussa lopulta pääsin Madeiralle, niin ensimmäinen meille varattu levadavaellus reissu oli Madeiran koilisosissa Machicon kylästä Porto da Cruz:iin. Reitin lähtöpiste oli sellainen, että se olisi voinut yksin reissussa ollessa jäädä huomaamatta, mutta kun polun alku löytyi, niin ensimmäisen viiden minuutin jälkeen aloimme saamaan välimatkaa Machicon kylään ja maisemat alkoivat jo kummasti parantumaan. Reitin alkupuoli oli nousuvoittoista kunnes pääsimme harjanteelle, jonka toisella puolella näkyi meri. Harjanteelta matka jatkui Porto da Cruzin suuntaan siten, että vasemmalla puolella oli rinne ja oikealla puolella meri. Polku oli kaikinpuolin mukavan leveä, mutta siellä oli muutama kapeampi kohde, jotka näyttivät aiheuttavan hiukan ongelmia yhdelle korkeanpaikan kammoiselle. Matkan varrelle osui myös kohta, josta paikallisoppaan mukaan olisi pitänyt nähdä Madeiran ainoa kunnollinen hiekkaranta, mutta meidän retki taisi ajoittua nousuveden kohdalle, koska minä en ainakaan sitä ylhäältä käsin onnistunut huomaamaan tai minä en ollut halukas kurottamaan riittävän kauaksi.
Tämän reissun yhteydessä saimme hiukan tuntumaa siihen kuinka vapaasti Madeiralla viljellään levada sanaa. Kaikissa matkaoppaissahan levadan kuvaillaan olevan kastelukanava, mutta se näyttää myös olevan synonyymi vaellusreitille. Tämä ei välttämättä ole yhtään paha asia, kunhan se ei tule Madeiralla yllätyksenä.

Seuraavalle päivälle ei ollut matkatoimiston puolesta mitään etukäteen laadittua ohjelmaa. Koska tässä vaiheessa oli vasta yksi vaellus tehtynä, niin minä päätin hankkiutua uudestaan vaelluspolulle. Yksi helppo ratkaisu tämän asian tekemiseen oli hypätä Nunnalaaksoon menevään linja-autoon ja hypätä Eira do Serradon näköalapaikan kohdalla pois linja-auton kyydistä. Täältä pääsee hyvää polkua pitkin laskeutumaan Nunnalaaksoon. Jos lähtee riittävän aikaisin liikkelle, niin alas laskeutumisen yhtedessä pääsee tarkastelemaan kuinka auringon ja varjon raja liikkuu laaksossa. Kun vaelluspolun päässä tulee taas asvaltoidulle tielle, niin tulee tiukka valinnan paikka. Vaihtoehtoina on suunnata alaspäin, mistä löytyy Levada do Curralin lähtöpiste tai nousta Nunnalaaksossa sijaitsevaa kylään.

Levado do Curralin yhteydessä pääsin hyvin kokeilemaan kuinka turvattomalta yksin levadalla vaeltaminen voi tuntua. Tunnelmaa ei ollenkaan piristänyt, että Madeiran matkaoppaan mukaan tämä Nunnalaaksosta Funchaliin johtava levada on sen verran heikossa kunnossa, että jossain vaiheessa joutuu väistämättä tekemään U-käännöksen ja palaamaan lähtöpisteeseen. Jossain vaiheessa turistipariskunta paineli vauhdilla minun ohi ja sen jälkeen oma vaeltaminen sujui paljon vauhdikkaammin, kun tiesi, että ainakin yksi pariskunta on edennyt minua pidemmälle. Aikani siellä vaellettuani palasin takaisin lähtöpisteeseen ja kapusin ylös Nunnalaakson kylään, josta pääsin linja-auto kyydillä takaisin Funchaliin.

Jotta päivä tulisi käytettyä mahdollisimman tehokkaasti hyväksi, niin Funchaliin päästyäni suuntasin Monten köysiradan ala-asemalle ja sieltä kabiinin kyydissä Monteen. Siellä olisi ollut paljon upeita puutarhoja ja paljon erilaisia kasveja kuvattavaksi, mutta myöhäisestä ajankohdasta johtuen päätin pikaisen kierroksen jälkeen suunnata jalan hotellille päin.

Seuraava kansainvälisen ryhmän päiväretki suuntautui Rabacalin alueelle. Reitti lähtee Madeiran ylätasangolta, mutta laskeutuu pian metsään, jossa polun vierellä kulkee niitä jo muutamaan kertaan mainittuja levadoita. Matkan jonkinlaisena huipentumana on laakson pohjukka, jossa on paljon pieniä vesiputouksia. Ilmeisesti joku on jossain vaiheessa laskenut, että näitä puroja olisi 25 kappaletta, koska tätä kutsutaan monissa paikoissa Lavada das 25 fontes eli 25 lähteen levada. Vesiputouksilta on enään lyhyt matka reitin päättävään 800m pitkään tunneliin, missä on hyvä olla taskulamppu mukana.

Seuraavana päivänä oli matkatoimiston itse organisoima levadavaellus, joka suuntasi Levada do Norteen. Tämän päivän ryhmäkoko oli viikon suurin ja kuten suureen ulkoilmatapahtumaan sopii, niin säiden puolesta oli viikon kurjin päivä, koska ainakin osa matkasta tuli kuljettua pienessä tihkusateessa. Tämän päivän retkestä ei ole juuri muuta muistikuvaa kuin, että reitti kulki aidosti levadan viertä ja polku oli hyväkuntoinen.

Aurinkomatkojen levadavaelluksen jälkeen oli taas vuorossa lepopäivä, jonka minä päätin viettää matkayhtiön saarikierroksella, jotta saaresta tulisi nähtyä jotain muutakin kuin pelkkiä patikointireittejä. Matkan varrelle osui “pakollisina” vierailukohteina Cabo Girao, Ribeira Brava, Porto Moniz ja Santana, jonka olkikattoisia mökkejä näkee monissa Madeiran postikorteissa.

Tässä vaiheessa loma alkoi lähenemään loppua, mutta vielä oli yksi kansainvälisen ryhmän kanssa tehtävä päiväretki jäljellä. Madeiran matkan kruunasi Pico do Arieirolta Pico Ruivolle tehtävä vaellus. Tämän vaelluksen haasteena on, että siinä kuljetaan saaren kolmen korkeimman huipun välillä (Pico Ruivo de Santana 1 862m, Pico das Torres 1 851 m ja Pico do Areeiro 1 818 m) ja Funchalista liikkeelle lähtiessä on käytännössä mahdotonta sanoa, että millainen sää ylhäällä tulee olemaan varsinaisen vaelluksen aikana. Meidän reissun kohdalla kaikki pilvet olivat huippujen alapuolella, minkä seurauksena me emme juurikaan päässeet ihailemaan maisemia, mutta samalla pilvimeri toi kuitenkin oman epätodellisen tunnelmansa retkelle.

Matkan lomakuvat löytyvät Madeiran valokuva-albumista.