ylitalot.net

Heinäkuisena viikonloppuna tuli kierrettyä niin Kotkan Tall Ships’ Racessä, Repoveden kansallispuistossa ja Verlan tehdasmiljöössä. Koska tavoitteena oli päästä jo perjantai-illaksi Repoveden kansallispuiston maille, niin Tall Ships’ Race vierailu meni sen verran vauhdikkaasti, että siellä ei ollut aikaa miettiä miten vallinneissa valaistusoloissa saisi jotain kelvollista aikaiseksi. Repovesi sen sijaan vastasi hyvin odotuksia ja Verlan teollisuusmiljöö oli positiivinen yllätys.

Repoveden reissumme siis alkoi perjantai-iltana. Lapinsalmen riippusillan ylitettyämme suuntasimme ensin Katajavuorelle nousevalle polulle. Katajavuoren laelta aukesi komeat näkymät lähialueen metsiin ja vesistöihin. Jälkiviisaasti voisi todeta, että jalusta ja pidemmät valoitusajat olisivat olleet tuolla tarpeen. Yritin paikata jalustan puuttumista sillä, että laitoin kameran rinnan päällä olevan kameralaukun päälle ajastetulla laukaisulla. Tämä onnistui kyllä sinällänsä yllättävän hyvin, mutta kuvan syvyysterävyys jää kuitenkin turhan lyhyeksi. Katajavuorelta matka jatkui vanhoja polkuja pitkin Repoveden uudemmille reiteille, joita pitkimme pääsimme Katajajärven tulipaikalle. Tulipaikalla oli kansallispuistojen tapaan liiterit ja käymälät.

Seuraavana aamuna jatkoimme Kuutinkanavalle katsastamaan vanhaa tukkien uittoränniä ja kallion sortumaa. Sieltä matka jatkui eteenpäin Mustavuorelle, jonka päällä olevasta puisesta tornista avautui näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Mustavuorelta jatkoimme matkaa Olhavalle, joka on kuuluisa kiipeilykalliostaan. Vaikka päivällä tulikin muutamaan otteeseen kevyttä vesisadetta, niin se ei onneksi näyttänyt masentavan kiipeilijöitä ja pääsimme seuraamaan heidän puuhiensa. Vaikka seinäkiipeily minulta aikanaan jäikin, niin tätä oli silti mukava seurata sivusta kameran linssin välityksellä.

Olhavavuorelta jatkoimme matkaa Valkjärven, jonka pohjoispäässä olevalla Sukeltajaniemellä päätimme pitää lounastauon. Lounastauon saimme seurata kansallispuiston maisemissa asustelevaa kuikka paria. Lounastauon jälkeen suuntasimme rannoita metsiin eli lähdimme katsastamaan Kirnukangasta. Täällä se varsinainen nähtävyys (Kirnuhuoko) on ilmeisestikin kallioiden ympäröimä vanha taukopaikka. Kieltämättä komeat puitteet, jonne ei kuitenkaan tullut pitkäksi aikaa pysähdyttyä, vaan matka jatkui eteenpäin. Seuraavina kohteina olivat Lojukoski ja Tukkiniemi, jonne olimme alunperin ajatelleen laittaa toisen leirin pystyyn. Tukkiniemessä telttapaikkaa katsoessa pohdimme, että seuraavan päivän lenkki lyhenisi mukavasti, jos illaksi menisi kuitenkin Kuutinkanavalle. Kun Tukkiniemestä ei löytynyt helppoa telttapaikkaa, niin suuntasimme Kuutinkanavalle, jonne laitoimme tunnelitelttamme pystyyn.

Sunnuntaina suuntasimme Kuutinlahden etelärantaa pitkin ensin länteen päin ja sieltä etelään Katajajärven länsipuolelle. Näillä leveillä vanhoilla metsäpoluilla oli monia upeita tulipaikkoja, mutta ihmisiä koitettiin selvästikin saada siirtymään puskutraktorien puskemille poluille, koska kosteikkopaikkojen kohdilla osa vanhoista pitkospuista oli purettu pois. Vaelluskamppeilla sieltä kuitenkin pääsi mukavasti Lapinsalmeen, josta suuntasimme seuraavaksi Verlaan.

UNESCO:n maailmanperintölistallekin päässyt Verlan tehdasmiljöö oli siitä mielenkiintoinen tapaus, että tehdas oli laitettu 1890-luvulla pystyyn ja se oli sen jälkeen toiminut 70-vuotta ilman mitään suuria uudistuksia. Homman salaisuutena on ilmeisesti osaltaan ollut, että laajentumiselle ei ole ollut tilaa, mutta kun toiminta on vanhassa muodossa ollut kannattavaa, niin toiminnan on annettu jatkua. Paikalla kuljeskellessa alkoi miettimään, että vieläkö tällaisia yrityksiä on olemassa, koska pörssiyhtiöiden kohdallahan on moneen otteeseen nähty, että positiivista tulostakin tuottava yksiköitä voidaan tilanteen mukaan sulkea.

Repoveden osalta jälkitunnelmat ovat, että kansallispuisto oli loppujen lopuksi yllättävän pieni, kun siinä ei ainakaan Repoveden ulkoilukartan perusteella näytä olevan yhtä isoja retkeilyalueita kuin mitä esim. Nuuksiolla on Salmen, Karjakaivon, Pirttimäen, Vaakkoin ja Luukin retkeilyalueiden ansiosta. Kyllä sinne siitä huolimatta voisi uudemmankin kerran mennä, mikäli sinne vain järjestyisi sopivasti kyyti. Tällöin voisi esim. koittaa suunnata Olhavalta pohjoiseen Voikosken suuntaan tai käydä alueen vesistöissä melomassa.

Tekniset tiedot: Canon EOS 20D & Canon EF 200mm f/2.8L II USM (1/250s, f/8, ISO200)

Lisää valokuvia: Repoveden kansallispuisto