ylitalot.net

Viikonloppuna pakkasin rikkoutuneen Seagate kovalevyni takaisin alkuperäiseen pakettiin virtalähteen, USB-piuhan ja alkuperäisen kuitin kera. Maanantaina kirjoitin lyhyen kuvauksen Seagate levyn toiminnassa havaituista ongelmista. Tulostettuna siitä tuli yksi A4, jonka toisella puolella oli englanninkielinen versio asiasta ja toisella puolen suomenkielinen.
Tämän jälkeen katsoin, että minulla on kaikki mahdollisesti tarvittava materiaali paketissa ja suuntasin Itäkeskuksen Giganttiin (kovalevyt oli aikoinaan ostettu Gigantin verkkokaupan kautta). Palautustiskillä näytin virhekuvauksen ja myyjä vilkaisi, että kaikki alkuperäinen materiaali on mukana. Tämän jälkeen sain häneltä kuitin, jonka avulla pääsin välittömästi hakemaan uuden kappaleen myymälän puolelta.
Seagate FreeAgent 500GB levyjen saatavuus on viimeisen kuuden kuukauden aikana selvästi parantunut, koska viime elokuussa näitä kovalevyjä ei näkynyt missään, mutta nyt hyllyllä oli useampi kappale josta valita. Otin uuden levyn matkaan ja suuntasin kassalle, jossa minun edelläni oleva asiakas oli näköjään myös ollut ostamassa 500GB ulkoista kovalevyä.
Kotona paketin avattuani ensimmäinen huomio oli, että vaikka tuotteen nimi on aivan sama, niin ulkoisessa muotoilussa on tapahtunut pieniä käytettävyyteen liittyviä muutoksia. Vanhemmassa mallissa kaikki liittimet ovat laitteen alaosassa vaakatasoon sijoitettuna. Uudemmassa versiossa ne ovat ehkä noin viisi senttimetriä ylempänä ja ne on sijoitettu pystyyn. Mikäli kovalevyä aikoisi pitää jatkuvasti päällä, niin silloin alkuperäinen malli olisi ollut siistimpi, mutta mikäli kovalevyä käyttää minun tapaan pelkkänä varmistusmediana, joka on suurimman osan aikaa kylmänä hyllyllä, niin uudempi malli on merkittävästi parempi, koska sen kohdalla johtojen kiinnittäminen ja irroittaminen on mutkattomampaa.
Tuotteistamista oli myös tapahtunut kovalevyn sisällön osalta siltä osin, että vanhan version kohdalla käyttäjän piti itse keksiä kuinka kovalevy partitioidaan ja sinne luodaan tiedostojärjestelmä. Uudemmassa versiossa sen sijaan tuli mukana asennusohjelma, jonka avulla Mac OS X:ään sai asennettua varmistusohjelmiston ja partitioi kovalevyn, jne. Ainoa huono puoli tässä ohjelmassa on, että se ei missään vaiheessa kysy, että minkä niminen kovalevystä pitäisi tehdä, mutta se on kuitenkin pelkkä pieni yksityiskohta.
Kun ohjelmat oli asennettu ja tiedostojärjestelmät luotu, niin oli aika laittaa kovalevy testiin. Laitoin sille neljä rinnakkaista rsync:iä ajoon siten, että kopioitavaa tavaraa haettiin kahdelta eri kovalevyltä (Mac Minin sisäinen levy + LaCien 300GB ulkoinen firewire levy). Yli 100GB:n kopioiminen USB:n yli otti aikansa, mutta operaatio meni ilman mitään teknisiä ongelmia ja voin taas jatkaa tyytyväisenä USB kovalevyjen käyttöä varmistusmediana.