ylitalot.net

Kevon vaellusreissun seitsämäs ja viimeinen päivä alkoi Guoikgáhritája leiripaikalla. Teimme pikaisesti aamiaista, heitimme tavarat sen enempää kuivattelematta rinkkoihin. Kävin aamiaisen teon yhteydessä tekemässä pikaisen visiitin leiripaikan vieressä olleelle näköalapaikalle, jonka ohi olimme edellisenä iltana auringonlaskuun aikaan kulkeneet ohi, ja otin viimeiset kuvat Kevon kanjonista.
Leiripaikasta lähdettyämme reitti oli tunturiylängölle tyypilliseen tapaan mukavan helppokulkuista, mitä nyt reitin loppuosassa tuli hiukan pudotusta kun laskeuduimme alas valtatielle. Koska päivätaival oli sujunut mukavan vauhdikkaasti parissa tunnissa, niin meillä oli linja-autoa odotellessa aikaa tehdä reissun viimeinen ateria trangialla.
Kello 12.20 linja-auto poimi meidät neljän muun Kevon reitin vaeltajan kanssa matkaan ja suuntasimme Inariin. Inariin päästyämme teimme pikaisen vilkaisun paikallisesta hotellitarjonnasta ja päätimme suunnata Inarin Kultahoviin. Sieltä saimme varattua illaksi rantasaunan, jonka jälkeen oli mukava mennä ravintolaan päivälliselle.
Seuraavana aamuna kävimme Siida saamelaismuseossa tutustumassa saamelaiskulttuuriin ja ylä-lapin luontoon. Museon uudet sisätilat olivat upeat, mutta siellä ei valitettavasti saanut missään valokuvata. Ulkotiloissa olisi kyllä saanut kuvata, mutta meidän kävelykierros oli sen verran pikainen ja museon sisätilojen kuvauskielto oli vienyt suurimman innon valokuvauksesta, joten Siidan vierailusta ei ole yhtään valokuvaa muistona.
Siidassa vierailun jälkeen olikin jo aika suunnata takaisin Inarin keskustaan ja hypätä Ivaloon vievään linja-autoon. Ivalossa kävimme taas Kultahipussa syömässä ja sen jälkeen suuntasimme taksilla lentokentälle, mistä lensimme takaisin Helsinkiin.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun 6. päivä alkoi Gamajotnjálmmeluoppal leiripaikalta. Päivän tavoite ei ollut sen enempää eikä vähempää kuin reissun kolmen viimeisen ja syvimmän kahlaamon ylitys. Ensimmäisen puolentoistakilometrin jälkeen tuli kohdalle ensimmäinen kahlaamo, joka ei ollut mitenkään ylivoimainen, mutta joessa oli sen verran virtausta, että se oli kuitenkin reissun vaativin kahluu. Tämän yhteydessä muodostui rutiiniksi, että kävin ensin testaamassa kahlaamon ja siinä yhteydessä heittämässä kengät ja kameralaukun joen toiselle puolen, kahlasin takaisin ja tulin vielä kertaalleen joen yli rinkan kanssa.
Ensimmäisen kahlaamon jälkeen vaellettiin taas puolitoistakilometriä, jonka jälkeen tultiin seuraavalle leiripaikalle, jonka vieressä oli myös leiripaikka. Tämä leiripaikka oli sen verran pienempi, että olimme jälkikäteen ihan tyytyväisiä, että olimme jääneet Gamajotnjálmmeluoppal:lle yöksi. Täällä joki oli jo leveämpi, koska juuri ennen leiripaikalle tuloa pääsimme näkemään kuinka Guivilta tullut joki yhtyi Kevojokeen. Tässä kohden ei kuitenkaan ollut joessa juurikaan virtausta ja ylitystä tehdessä pystyi jopa kaikessa rauhassa ihastelemaan joenpohjassa olevia kiviä.
Toisen kahlaamon jälkeen noustiin taas pois kanjonista ja vaellettiin kauniin pikkulammen vieressä olevalle kodalle, jossa teimme lounaan. Sen jälkeen matkasimme 9 km, josta viimeiset pari kilometriä mentiin taas kanjonin pohjalle. Teimme päivän toisen aterian Tapiola Goahti:n leiripaikalla. Tästä saadulla energialle puskimme 2km päivän ja Kevon reitin viimeiselle kahlaamolle, jossa vettä oli puoleen reiteen.
Iltapäivän aikana oli satanut ja joen toisella puolella oleva Beahcelávojávrrit leiripaikka oli koivujen keskellä, joten päätimme kahlauksen virkistämäni puskea kellon ajasta välittämättä eteenpäin ja kiivetä kanjonista ylös Guoikgáhritája leiripaikasta, josta olisi seuraavana päivänä enään 6km vaellusta linja-autopysäkille. Nämä viimeiset pari kilometriä veivät kuitenkin sen verran aikaa, että ensimmäistä kertaa vaelluksella jouduimme käyttämään otsalamppuja aterian teon yhteydessä.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun 5. päivä alkoi Kuivin autiotuvan mukavassa lämmössä. Sieltä suuntasimme jo vaellusreissun kolmantena päivänä kulkemaamme polkua pitkin takaisin Kevon reitin suuntaan. Ensimmäisten neljän kilometrin jälkeen saavuimme leiripaikalle, johon yksi pariskunta oli laittanut teltan pystyyn, kun olivat arvanneet että Kuivin autiotuvalla voisi olla täyttä. Täältä matka jatkui mukavan rivakkaan tahtiin, kun kuljimme jo entuudestaan tuttua reittiä pitkin. Matkalla oli kuitenkin positiivisia yllätyksiäkin siltä osin, että kohdalle osui mm. elämäni ensimmäinen kärppä. Tämä veijari oli sen verran utelias, että se kurkisti ensin yhdestä aukosta ja vähän ajan kuluttua se kurkisti jostain toisesta kiven kolosta.
Päivälle oli kuitenkin enemmänkin yllätyksiä luvassa, kun päivätaipaleen lopuksi aloimme laskeutua alas Kevon kanjoniin. Siellä meitä odotti hyvinvoiva havumetsä. 16.5km vaellettuamme saavuimme Roajášjávri leiripaikalle, jossa piti valita, että jatkamme seuraavat kolme kilometriä ja menisimme yhden kahlaamon yli, jotta pääsisimme Gamajotnjálmmeluoppal leiripaikalle vai jäisimme tänne. Päätimme lopulta pystyttää leirin Roajášjávri:lle.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)