ylitalot.net

Kevon vaellusreitti on varmaan yksi suosituimmista vaellusreiteistä Karhunkierroksen ja Hetta-Pallaksen rinnalla. Kuten blogin ahkerimmat lukijat ovat jo viimeisen viikon artikkeleista huomanneet, niin tulin syyskuun alussa käyneeksi Kevon kanjonin maisemissa.

Lähdimme Sulaojalta kulkemaan Kevon ja Kuivin reittien yhteistä polkua. Fiellun vesiputouksen jälkeen jatkoimme vielä Kuivin reittiä Guivi tunturille asti. Sieltä palasimme takaisin Kevon kanjonille ja jatkoimme Kevon reittiä Kenesjärvelle. Kaksi ensimmäistä yötä majoituimme teltassa (Luopmošjohka ja Suohpášája), kaksi seuraavaa yötä Kuivin autiotuvalla ja lopuksi kaksi yötä taas teltassa (Roajášjávri ja Guoikgáhritája). Matkan kokonaispituus oli 88km, josta 8km ilman rinkkoja. Reissun kuva-aineisto on koottu Kevon reitti (+Guivi) valokuva-albumiin.




Tarkempi matkakuvaus:

• 1. päivä: Sulaoja
• 2. päivä: Ruktajärvi
• 3. päivä: Fiellun putous
• 4. päivä: Guivi tunturi
• 5. päivä: Alas kanjoniin
• 6. päivä: Kahlaamot
• 7. päivä: Takaisin sivistyksen pariin.

Lue koko artikkeli »

Kevon vaellusreissun seitsämäs ja viimeinen päivä alkoi Guoikgáhritája leiripaikalla. Teimme pikaisesti aamiaista, heitimme tavarat sen enempää kuivattelematta rinkkoihin. Kävin aamiaisen teon yhteydessä tekemässä pikaisen visiitin leiripaikan vieressä olleelle näköalapaikalle, jonka ohi olimme edellisenä iltana auringonlaskuun aikaan kulkeneet ohi, ja otin viimeiset kuvat Kevon kanjonista.
Leiripaikasta lähdettyämme reitti oli tunturiylängölle tyypilliseen tapaan mukavan helppokulkuista, mitä nyt reitin loppuosassa tuli hiukan pudotusta kun laskeuduimme alas valtatielle. Koska päivätaival oli sujunut mukavan vauhdikkaasti parissa tunnissa, niin meillä oli linja-autoa odotellessa aikaa tehdä reissun viimeinen ateria trangialla.
Kello 12.20 linja-auto poimi meidät neljän muun Kevon reitin vaeltajan kanssa matkaan ja suuntasimme Inariin. Inariin päästyämme teimme pikaisen vilkaisun paikallisesta hotellitarjonnasta ja päätimme suunnata Inarin Kultahoviin. Sieltä saimme varattua illaksi rantasaunan, jonka jälkeen oli mukava mennä ravintolaan päivälliselle.
Seuraavana aamuna kävimme Siida saamelaismuseossa tutustumassa saamelaiskulttuuriin ja ylä-lapin luontoon. Museon uudet sisätilat olivat upeat, mutta siellä ei valitettavasti saanut missään valokuvata. Ulkotiloissa olisi kyllä saanut kuvata, mutta meidän kävelykierros oli sen verran pikainen ja museon sisätilojen kuvauskielto oli vienyt suurimman innon valokuvauksesta, joten Siidan vierailusta ei ole yhtään valokuvaa muistona.
Siidassa vierailun jälkeen olikin jo aika suunnata takaisin Inarin keskustaan ja hypätä Ivaloon vievään linja-autoon. Ivalossa kävimme taas Kultahipussa syömässä ja sen jälkeen suuntasimme taksilla lentokentälle, mistä lensimme takaisin Helsinkiin.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun 6. päivä alkoi Gamajotnjálmmeluoppal leiripaikalta. Päivän tavoite ei ollut sen enempää eikä vähempää kuin reissun kolmen viimeisen ja syvimmän kahlaamon ylitys. Ensimmäisen puolentoistakilometrin jälkeen tuli kohdalle ensimmäinen kahlaamo, joka ei ollut mitenkään ylivoimainen, mutta joessa oli sen verran virtausta, että se oli kuitenkin reissun vaativin kahluu. Tämän yhteydessä muodostui rutiiniksi, että kävin ensin testaamassa kahlaamon ja siinä yhteydessä heittämässä kengät ja kameralaukun joen toiselle puolen, kahlasin takaisin ja tulin vielä kertaalleen joen yli rinkan kanssa.
Ensimmäisen kahlaamon jälkeen vaellettiin taas puolitoistakilometriä, jonka jälkeen tultiin seuraavalle leiripaikalle, jonka vieressä oli myös leiripaikka. Tämä leiripaikka oli sen verran pienempi, että olimme jälkikäteen ihan tyytyväisiä, että olimme jääneet Gamajotnjálmmeluoppal:lle yöksi. Täällä joki oli jo leveämpi, koska juuri ennen leiripaikalle tuloa pääsimme näkemään kuinka Guivilta tullut joki yhtyi Kevojokeen. Tässä kohden ei kuitenkaan ollut joessa juurikaan virtausta ja ylitystä tehdessä pystyi jopa kaikessa rauhassa ihastelemaan joenpohjassa olevia kiviä.
Toisen kahlaamon jälkeen noustiin taas pois kanjonista ja vaellettiin kauniin pikkulammen vieressä olevalle kodalle, jossa teimme lounaan. Sen jälkeen matkasimme 9 km, josta viimeiset pari kilometriä mentiin taas kanjonin pohjalle. Teimme päivän toisen aterian Tapiola Goahti:n leiripaikalla. Tästä saadulla energialle puskimme 2km päivän ja Kevon reitin viimeiselle kahlaamolle, jossa vettä oli puoleen reiteen.
Iltapäivän aikana oli satanut ja joen toisella puolella oleva Beahcelávojávrrit leiripaikka oli koivujen keskellä, joten päätimme kahlauksen virkistämäni puskea kellon ajasta välittämättä eteenpäin ja kiivetä kanjonista ylös Guoikgáhritája leiripaikasta, josta olisi seuraavana päivänä enään 6km vaellusta linja-autopysäkille. Nämä viimeiset pari kilometriä veivät kuitenkin sen verran aikaa, että ensimmäistä kertaa vaelluksella jouduimme käyttämään otsalamppuja aterian teon yhteydessä.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun 5. päivä alkoi Kuivin autiotuvan mukavassa lämmössä. Sieltä suuntasimme jo vaellusreissun kolmantena päivänä kulkemaamme polkua pitkin takaisin Kevon reitin suuntaan. Ensimmäisten neljän kilometrin jälkeen saavuimme leiripaikalle, johon yksi pariskunta oli laittanut teltan pystyyn, kun olivat arvanneet että Kuivin autiotuvalla voisi olla täyttä. Täältä matka jatkui mukavan rivakkaan tahtiin, kun kuljimme jo entuudestaan tuttua reittiä pitkin. Matkalla oli kuitenkin positiivisia yllätyksiäkin siltä osin, että kohdalle osui mm. elämäni ensimmäinen kärppä. Tämä veijari oli sen verran utelias, että se kurkisti ensin yhdestä aukosta ja vähän ajan kuluttua se kurkisti jostain toisesta kiven kolosta.
Päivälle oli kuitenkin enemmänkin yllätyksiä luvassa, kun päivätaipaleen lopuksi aloimme laskeutua alas Kevon kanjoniin. Siellä meitä odotti hyvinvoiva havumetsä. 16.5km vaellettuamme saavuimme Roajášjávri leiripaikalle, jossa piti valita, että jatkamme seuraavat kolme kilometriä ja menisimme yhden kahlaamon yli, jotta pääsisimme Gamajotnjálmmeluoppal leiripaikalle vai jäisimme tänne. Päätimme lopulta pystyttää leirin Roajášjávri:lle.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissu oli mukava lepopäivä, joka alkoi Kuivin autiotuvalta ja päättyi samaan paikkaan. Siinä välissä teimme 8km päiväretken (4km suuntaansa) Kuivin autiotuvalta Guivi-tunturin huipulle ja takasin. Reitti oli siltä osin mukava, että reitti nousi ensin tasaisesti tunturin huipulle ja koska tulimme samaa reittiä takaisin, niin siinäkään ei joutunut liikaa ponnistelemaan.
Iltapäiväksi olimme suunnittelleet kasvien kuvaamista, kirjojen lukemista, yms., mutta homma meni puhtaasti kirjojen ja lehtien lukemiseksi, koska autiotuvalle paluun jälkee alkoi tulemaan vettä niskaan. Sateiden keskeltä autiotuvalla kävi kolme retkikuntaa, joista yksi päätti jatkaa vielä eteenpäin ja kaksi muuta päättivät jäädä meidän kanssa tuvalle. Vaikka Kuivin tupa onkin virallisesti mitoitettu vain kahdeksalle hengelle, niin kyllä se näköjään ihan hyvin majoitti yhdeksänkin henkeä.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun kolmas päivä lähti liikkeelle Suohpášája leiripaikalta. Heti ensimmäisten 1.5km matkalla tulimme yhdelle Kevon reitin tunnetuimmista nähtävyyksissä, josta aukeaa hieno näkymä Kevon kanjoniin. Kun kanjonia ihastellessa oli saanut ravisteltua itsensä kunnolla hereille, niin oli hyvä jatkaa matkaa Fiellun putoukselle. Matkan varrella piti kertaalleen Gaskkamuš Suohpášája leiripaikan kohdalla laskeutua alas ja nousta taas rinnettä ylös, mutta muuten meno oli mukavan tasaista siihen asti kunnes piti lasketua Fiellun putoukselle (Fiellogahjohka).
Fiellun putouksella olisi varmasti saanut vietettyä ihan mukavasti koko päivän, mutta meidän päivä jatkui eteenpäin. Kolme kilometriä Fiellulta eteenpäin vaellettuamme tulimme risteykseen, jossa Kevon ja Kuivin reitit erkanevat toisistaan. Koska olimme päättäneet tehdä sivuvisiitin Guivi-tunturille, niin suuntasimme tunturiylängölle. Seuraavalle leiripaikalle matkatessa jouduimme kahteen kertaan laskeutumaan kurun pohjalle jokea ylittämään. Näistä ensimmäinen oli hiukan suomainen, mutta toinen oli sangen viehättävä paikka. Kurujen jälkeen oli vuorossa suo-osuus, jossa on kuitenkin hyvät pitkospuut vaeltajalle.
Pian tämän jälkeen tulimme Buordnajohka leiripaikalle. Leiripaikka oli ihan viehättävä, mutta ajatus autiotuvasta oli vielä viehättävämpi. Koska auringonlaskuun oli vielä hiukan yli tunti, niin päätimme jatkaa matkaa.
Päivän viimeiset neljä kilometriä koitettiin mennä pikamarssi tyyliin, mutta menoa hillitsi, että muutamissa kohdissa reitillä oli märkiä osuuksia, joissa ei ollut mitään varsinaista polkua vaan ainoastaan korkeita keppejä osoittamassa, että mihin suuntaan alueen läpi pitäisi kahlata (tai pomppia mättäältä toiselle).
Saavuimme auringonlaskun jälkeen autiotuvalle, missä kolme kaveria oli onnistunut valtaamaan kolme neljästä laverista. Onneksi tuvan laverit olivat kuitenkin niin leveitä, että niihin mahtuu kaksi ihmistä aivan ongelmitta, joten viritimme makuualustat ja makuupussit vapaalle ylälaverille, teimme pikaisesti ruokaa ja menimme nukkumaan.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi) (1-8.9.2007)

Kevon vaellusreissun ensimmäisenä päivänä pääsimme Luopmošjohka leiripaikalta. Vaellusreissun toinen päivä alkoi jäisissä tunnelmissa, kun jäisen teltan ulkopuolella meitä odotti kuurassa oleva maa. Samalla tuli huomattua, että meidän telttaan siirtymisen jälkeen paikalle oli noussut puolen tusinaa telttaa, joissa majaili jonkinlainen leirikoulu tms. porukka. Aamutoimia tehdessä ei voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka lahjakkaasti meidän pieni laaksomme oli ympäröivien kukkuloiden varjoaa. Kun koitin kuvata tätä maisemaa jouduin huomaamaan, että melontasäkissä majailleen kamerakaluston akut olivat menettäneet melkoisen määrän varauksestaan. Tästä viisastuneena tulin myöhempinä öinä aina pakanneeksi kaikki ylimääräiset kamera-akun makuupussin jalkopäähän.
Aamutoimien jälkeen suuntasimme Ruktajärven autiotuvalle. Matkan edetessä koivumetsä tiivistyi sen verran, että sieltä avautui enään paikoittain huimia näkymiä ympäröivään maastoon. Vaikka maisemia näkikin vain sangen harvoin, niin ympärillä riitti ihmeteltävää, koska Kevon alueella oli mm. valtavan kokoisia sieniä. Tulimme myös katselleeksi, että missä olisi ollut hyviä telttapaikkoja, mikäli olisimme edellisenä yönä halunneet jatkaa pidemmälle ja lopputulos oli, että niitä tuli vastaan jossain järvien välisen kannaksen puolivälissä vastaan.
Kun ensimmäiset 10km oli vaellettu ja saavuimme Ruktajärven autiotuvalle, niin alkoi olla jo nälkä ja menimme valmistamaan itsellemme ateriaa. Pian tämän jälkeen alkoi raesade, jota seurasi vesisade. Sitä katsellessa ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen siitä, että oli aamulla lähtenyt ajoissa liikenteeseen. Ruktajärveltä piti kuitenkin lopulta lähteä eteenpäin ja seuraavat kolme kilometriä menivät niin nopeasti, että päätimme jatkaa seuraavalle leiripaikalle (Suohpášája) ja sen myötä kasvattaa alkuperäisessä suunnitelmassa olleen 13km päivämatkan 21.5km päivätaipaleeksi. Loput 8.5km olivat kuitenkin sen verran kivikkoista polkua, että leiripaikkaan päästyämme parhaat telttapaikat olivat jo menneet ja auringonlasku oli niin lähellä, että matkan jatkaminen ei tullut kysymykseen. Tilanne ei kuitenkaan ollut lopulta niin paha kuin miltä se aluksi näytti, koska täällä pääsimme ensimmäistä kertaa käyttämään telttalavereita, joiden avulla teltalle sai kasattua tasaisen alustan melkein millaiseen kivikkoon tahansa. Ainoaksi murheeksi jäi telttakiilojen maahan uppoaminen, mikä oli loppujen lopuksi yllättävän helppo operaatio.

Lisää valokuvia: Kevon reitti (+Guivi)