Pari tuntia Charles de Gaullen kansainväliselle lentokentälle saapumisen jälkeen oli aika hypätä lentokentän yhteydessä olevalla juna-asemalla Nantesiin matkaavaan TGV-junan kyytiin.
Minun ensimmäinen kohtaaminen TGV-junien kanssa oli vuonna 1999 Nizzassa, Etelä-Ranskassa, jolloin kävin ihmettelemässä sen ulkomuotoa, mutta vasta tänä vuonna tulin ensimmäistä kertaa matkustaneeksi sellaisessa. Kokemuksena TGV-juna oli sikäli pettymys, että missään ei ollut kuvaruutua, joka olisi kertonut junan nopeuden, seuraavat asemat, tms., joihin on Suomessa tottunut uudemmissa junissa, mutta näistä puutteista huolimatta se kuitenkin teki ansiokkaasti tärkeimmän roolinsa eli matkustajien kuljettaminen vauhdikkaasti yhdestä paikasta toiseen.
Kokonaisuutena päivä on surullinen esimerkki nykyajan matkustamiseen liittyvistä kuvioista siltä osin, että aamulla ensin 90 minuuttia ennen lentoa lentokentälle, 90 minuuttia lentämistä, 55 minuutin koneen vaihto ja taas 90 minuuttia lentämistä, kolmen tunnin vaihto junaan ja kolmisen tuntia junassa matkustamista. Kun matkustamiseen ja erilaisiin vaihtoihin kuluvat ajat lasketaan yhteen, niin matkustamiseen ja erilaiseen odotteluun kulunut aika ovat melko lähellä toisiaan.

TGV-juna vuonna 1999:

TGV-juna Nizzan juna-asemalla

Minulla on varmaankin jonkinlainen viha-rakkaussuhde Charles de Gaullen kansainvälistä lentokenttää kohtaa, koska kyseisellä lentokentällä törmää aina välillä asioihin, joiden kohdalla tulee pohtineeksi, että miten joku on voinut organisoida asiat niin oudosti, ja heti seuraavana hetkenä voi törmätä asioihin, jotka pitää saada ikuistettua muistikortille.
Yksi tähän jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvista paikoista on Charles de Gaullen lentokentän yhteydessä olevan juna-aseman oudot kattorakenteet, jotka ovat keskeltä hauskasti mutkalla alaspäin.

Osaltaan tähän juna-asemaa kohtaan liittyneeseen mieltymykseen voi olla, että minulle tulee aina parempi mieli, kun pääsen pois lentokenttien turvatarkastusten piiriin kuuluvilta alueilta. Siinä missä lentokentällä maskustajien liikkuminen pyritään karsinoimaan siten, että alueelta toiselle liikkuessa pitää aina pakata tavarat uudestaan turvatarkastusta ennen ja sen jälkeen, niin jopa Ranskassa ihmisten sallitaan vapaasti käydä ihmettelemässä juna-aseman laiturialueita ilman, että joka välissä olisi ikäviä muodollisuuksia.
Omalla kohdallani lentokenttien turvatarkastukset menisivät varmaan sujuvammin, jos jättäisi metallia sisältävät vaelluskengät kotiin ja vähentäisi kamerakaluston määrää, mutta jossain vaiheessa joutuisi kysymään itseltään, että miksi ylipäätään lähtee matkalle.

Viikko 45 (vuodet 1999,2003-2008)

Vuoden 2009 osalta on hyvä kysymys, että mikä lopulta oli viikon paras kuva, koska tiistaina tuli otettua etukäteissuunnittelua sisältänyt kuva Kaivopuistossa ja myöhemmin viikolla tuli otettua tapahtumaan liittyvä kuva Kiasmassa. Lopullinen valinta tuli vielä tämän kerran tehtyä perinteisillä kriteereillä siltä osin, että jos viikon aikana tulee otettua valokuvia Helsingin ulkopuolelta, niin ne menevät kotikaupungissa otettujen kuvien edelle. Täytyy jossain vaiheessa pohtia, että onko tämä paras tapa valita viikon kuvia ja mikä olisi parempi kriteeri.

2008: Isoviirivehka Roihuvuori, Helsinki	2007: Käpytikka Roihuvuori, Helsinki	2006: Vastaväittelijä Viikki, Helsinki
2005: Digiexpo Messukeskus, Helsinki	2004: Mount Meru aamunkoitteessa Tansania	2003: Machu Picchu Peru
2002: Flamingonkukka Kaupungin Talvipuutarha, Helsinki	2001: Lunta marraskuussa Vallila, Helsinki	1999: Fisherman’s Wharf San Francisco, USA

Valokuvatorstain 87. haasteen aiheena oli kotimainen. Finnairin omistuksen maantieteellinen jakauma voi pörssiyhtiölle ominaiseen tapaan vaihdella rajustikin ja maine aikataulussa pysymisen osalta voi olla jo menetetty, mutta silti Finnair mielletään kotimaiseksi yhtiöksi ja sen johdosta valitsin Rovaniemen lentokentällä rullaavaan Finnairin koneen omaksi kuvakseni valokuvatorstaihin.

Kuvan tekniset tiedot: Canon EOS 20D & Canon EF 70-200mm f/4L USM (104mm, 1/4000s, f/4.5, ISO400)

Itselläni ensimmäinen assosiaatio saasteesta oli saastuttaminen.
Omalla kohdallani yksi pahimpia luonnon saastuttamistapoja on lentomatkailu, johon on vuosien varrella tullut syyllistyttyä useampaan kertaan. Nykyiset lentomatkailuun liittyvät turvasäännöt ovat menneet sen verran tiukoiksi, että Lappiin suunnatessa sitä monesti jo harkitsee ihan vakavissaan muitakin vaihtoehtoja. Jostain syystä vain tämän vertailu tahtoo aina kaatua siihen, että jollakin ihmeen konstilla Finnairin lentomatkat Lappiin ovat halvempia kuin ajallisesti hitaammat VR:n juna ja/tai erinäisten yhtiöiden linja-autokyydit.

Tekniset tiedot: Canon EOS 20D & Canon EF 70-200mm f/4L USM (104mm, 1/4000s, f/4.5, ISO400)