Minulla on varmaankin jonkinlainen viha-rakkaussuhde Charles de Gaullen kansainvälistä lentokenttää kohtaa, koska kyseisellä lentokentällä törmää aina välillä asioihin, joiden kohdalla tulee pohtineeksi, että miten joku on voinut organisoida asiat niin oudosti, ja heti seuraavana hetkenä voi törmätä asioihin, jotka pitää saada ikuistettua muistikortille.
Yksi tähän jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvista paikoista on Charles de Gaullen lentokentän yhteydessä olevan juna-aseman oudot kattorakenteet, jotka ovat keskeltä hauskasti mutkalla alaspäin.

Osaltaan tähän juna-asemaa kohtaan liittyneeseen mieltymykseen voi olla, että minulle tulee aina parempi mieli, kun pääsen pois lentokenttien turvatarkastusten piiriin kuuluvilta alueilta. Siinä missä lentokentällä maskustajien liikkuminen pyritään karsinoimaan siten, että alueelta toiselle liikkuessa pitää aina pakata tavarat uudestaan turvatarkastusta ennen ja sen jälkeen, niin jopa Ranskassa ihmisten sallitaan vapaasti käydä ihmettelemässä juna-aseman laiturialueita ilman, että joka välissä olisi ikäviä muodollisuuksia.
Omalla kohdallani lentokenttien turvatarkastukset menisivät varmaan sujuvammin, jos jättäisi metallia sisältävät vaelluskengät kotiin ja vähentäisi kamerakaluston määrää, mutta jossain vaiheessa joutuisi kysymään itseltään, että miksi ylipäätään lähtee matkalle.

Viikko 45 (vuodet 1999,2003-2008)

Vuoden 2009 osalta on hyvä kysymys, että mikä lopulta oli viikon paras kuva, koska tiistaina tuli otettua etukäteissuunnittelua sisältänyt kuva Kaivopuistossa ja myöhemmin viikolla tuli otettua tapahtumaan liittyvä kuva Kiasmassa. Lopullinen valinta tuli vielä tämän kerran tehtyä perinteisillä kriteereillä siltä osin, että jos viikon aikana tulee otettua valokuvia Helsingin ulkopuolelta, niin ne menevät kotikaupungissa otettujen kuvien edelle. Täytyy jossain vaiheessa pohtia, että onko tämä paras tapa valita viikon kuvia ja mikä olisi parempi kriteeri.

2008: Isoviirivehka Roihuvuori, Helsinki	2007: Käpytikka Roihuvuori, Helsinki	2006: Vastaväittelijä Viikki, Helsinki
2005: Digiexpo Messukeskus, Helsinki	2004: Mount Meru aamunkoitteessa Tansania	2003: Machu Picchu Peru
2002: Flamingonkukka Kaupungin Talvipuutarha, Helsinki	2001: Lunta marraskuussa Vallila, Helsinki	1999: Fisherman’s Wharf San Francisco, USA

Viikon kuva projekti täyttää tällä viikolla neljä vuotta. Sopivaa syntymäpäiväkuvaa etsiessä vaihtoehtoina oli nippu Hietaniemen hautausmaalta ja Isoviirivehkan kukasta otettuja kuvia. Valkoinen kukkahan ilmeisesti liitetään joissain kulttuureissa kuolemaan, mutta se on kuitenkin tällä kertaa mielestäni parempi valinta kuin hautausmaa. Tässä ei ole tarkoituksena haudata viikon kuva projektia, vaan projekti jatkaa vahvasti eteenpäin samalla kun minä yritän löytää omaa tyyliäni valokuvaajana.
Mitä tulee artikkelin aiheeseen, niin Isoviirivehka on sikäli mielenkiintoinen kasvi, että se on melko suosittuna huonekasvi ja sitä monille ainakin ulkomuodoltaan tuttu. Silti sillä ei ole suomenkielistä Wikipedia sivua (englanninkielinen löytyy kasvin tieteellisellä nimellä) ja Lena Månssonin Ruukkukasvit kirjassa kyseinen kasvi kuitataan kappaleen mitaisella maininnalla pikkuviirivehkan perässä.
Huonekasveina isoviirivehka ja pikkuviirivehka ovat kohtalaisen helppoja tapauksia siinä mielessä, että ne ilmaisevat selkeästi suurten lehtiensä välityksellä, mikäli ne haluavat heti lisää vettä ja ne haluavat sitä melko usein. Valkoisen suojalehden omaavat kukat ovat kauniita, mutta kukinnon edistyessä kannattaa miettiä kukkavarren katkaisua, koska ne alkavat varistaa valkoista jauhomaista ainetta kukista. Vaikka viirivehkoista selvästikin löytyy hyviä puolia, niin ne ovat kuitenkin kasvina jotenkin puskamaisia, jos sitä vertaa esim. traakkipuihin, rahapuuhun tai kiinanruusuun, joilla on selkeä runko. Nämä ovat kuitenkin makuasioita, joista jokaisella huonekasvin omistajalla on oma näkemyksenä.

Aikaisemmin tänä vuonna tulin valinneeksi viikon kuvaksi olohuoneen avoimesta ikkunasta kuvatun talitiaisen. Nyt avoimesta ikkunasta otettujen kuvien kirjo kasvaa makuuhuoneen avoimesta ikkunasta kuvatulla käpytikalla. Suurin haaste tikan kuvaamisessa oli valaistusolosuhteet. Vaikka aamu oli jo pitkällä, niin silti ulkona oli edelleen niin hämärää, että ISO arvon joutui hilaamaan ISO800:aan ja silti monissa kuvissa näkyi liike-epätarkkuutta.

Roosa Laitisen väitöstilaisuuden vastaväittelijä. Väitöstilaisuus pidettiin Viikissä.

Lisätietoa:
Väitöstilaisuus Wikipediassa

Päivän kuvat viikolta

	Maanantai: Linja-auto linja satamaan (#15)
	Tiistai: Sulava lumi
	Keskiviikko: Kuoppaa täyttämässä
	Torstai: Asfalttia levittämässä
	Perjantai: Vastaväittelijä
	Lauantai: Lasten leikkikenttä (6 viikkoa aikaisemmin)
	Sunnuntai: Kanava yöllä

Sokoksen tavaratalo tuntuu yleensä olevan ensimmäinen paikka Helsingissä, jossa jouluvalot on saatu paikoilleen ja käännettyä päälle. Joulun kuvioihin kuuluu myös Digiexpo, jossa houkutellaan kaikki valokuvauksen harrastajia päivittämään kalustoa.

Viikot 45-47/2005

#45/05: Digiexpo ‘05

#46/05: Jouluvalot

#47/05: Metro tulossa Kaisaniemeen

Lisää valokuvia:
Helsinki auringonlaskun jälkeen

Marraskuu oli monien muutoksien kuukausi. Tämän artikkelin kannalta olennaisin muutos oli, että aloitin tämän viikon kuva projektin. Jos kuitenkin tarkastellaan marraskuuta laajemmin, niin marraskuun alussa tulin ensimmäistä kertaa elämässäni matkustaneeksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.
Matkan tarkoituksena oli Tansaniassa kiivetä Kilimanjaron huipulle, mutta tällä reissulla mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ongelmat alkoivat Mount Merulle tehdyllä retkellä, kun rinnettä laskeutuessa tipahdin maahan istumaan ja kamera (Canon PowerShot G3) tärähti sen verran, että kameran zoom mekanismi lakkasi toimimasta. Retken safariosuus jäi tämän seurauksena kuvaamatta. Seuraavan aamupäivänkään aikana ei löytynyt paikkaa tämän huoltamiseksi tai uuden digikameran ostamiseksi, joten päätin kokeilla sopivan voiman käyttöä tilanteen korjaamiseksi. Korjausoperaation seurauksena hammasrattaat osuivat kohdalleen ja kamera alkoi taas toimia.
Näiden tapahtumien jälkeen lähdimme kipuamaan Machame reittiä pitkin Kilimanjaron huippua kohti. Korkeaan paikkaan sopeutuminen tuntui Perun Inca Trailiin nähden tuskaiselta, joten aspiriineja alettiin napsiiman heti ensimmäisenä päivänä. Tämän kanssa olisi vielä voinut elää, jos olosuhteet olisivat muuten olleet suopeat. Jokainen vaelluspäivä alkoi kauniissa auringonpaisteessa, mutta aamupäivän aikana jo näki kuinka pilvet alkoivat alhaalta nousemaan ylöspäin ja jossain vaiheessa iltapäivää sitten alkoi tulemaan vettä niskaan. Joinakin päivinä vesisade jatkui siihen asti kun menimme telttoihin nukkumaan. Silloinkin kun sade illalla sattui loppumaan, niin ulkona oli niin kosteaa, että varusteita ei saanut kuivateltua. Näissä olosuhteissa henkinen motivaatio oli melko pohjamudissa siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt lähteä rehkimään Kilimanjaron huipulle …
Viimeisenä aamuna kun laskeuduimme alas Kilimanjarolta kosteus oli päässyt hiipimään kameran sisään siinä määrin, että ensimmäisen parin tunnin ajan kameran optiikka oli huurussa.

#45/04: Mount Meru, Tansania Arusha, Tansania

#46/04: Rukoilijasirkka Moshi, Tansania

Marraskuun loppupuoli sujui positiivisemmissa merkeissä, kun lokakuussa tilaamani Canon EOS 20D ja Canon EF 70-200mm f/4L USM olivat vihdoinkin noudettavissa (Canon EF 17-40mm f/4L USM jäi jälkitoimitukseen). Canon EOS 20D oli elämäni ensimmäinen digitaalinen järjestelmäkamera. Digipokkarista järjestelmäkameraan siirryttäessä valokuvien ottamiseen liittyvät odotukseni nousivat huimasti. Aika näyttää, että mihin tämä johtaa valokuvauksen saralla. Kameran opiskelu kuitenkin alkoi lintulaudalla vierailevien lintujen ja rakennusten kuvaamisella.

#47/04: Sinitiainen Kauniainen

#48/04: Kansallisooppera Töölönlahti, Helsinki