Kolmatta linjaa takaisin

Ismo Alanko: Kolmatta linjaa takaisin

Taiteiden Yön alkuilta tuli vietettyä elokuvateatterin puolella Yön Ritaria katsellen, mutta sen päätyttyä suuntasin Senaatintorille kuuntelemaan musiikkia. Matkan varrella oli Kampin Narikkatorilla ja Lasipalatsin kulmilla jotain ihmisiä musisoimassa, mutta päätin kuitenkin pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmastani mennä Senaatintorille.

Kaikki järkevän oloiset reitit Tuomiokirkon läheisyyten oli jo tuossa vaiheessa suljettu ja jouduin lopulta kiertämään Kauppatorin viereisen nurkan kautta alueelle. Senaatintorille päästyäni alueella oli yllättävän helppo liikkua vaikka toisessa kädessä oli lasta ja toisessa kamerareppu.

Ville tuli Lavonardo blogissaan jo tehneeksi katsauksen Senaatintorin ohjelmasta, joten en ala siitä turhaan kirjoittamaan sen enempää.

Omalta osaltani ilta Senaatintorilla päättyi siinä vaiheessa kun Mike Monroe tuli lavalle (hieman kello 22 jälkeen). Tämä ei johtunut Mike Monroesta vaan minulta yksinkertaisesti loppui kärsivällisyys siihen, kun pikkuhumalassa olevaa porukkaa suuntasi joko Bajamajojen suuntaan tai Senaatintorilta pois ja vastaavasti porukkaa vaelsi jatkuvasti päinvastaiseen suuntaan pilaten kaikki mahdollisuudet kuvaamiseen. Lasta kädessä kuvaaminen oli muutenkin jotenkin surkuhupaisaa puuhaa, kun kaikki pystykuvat piti ottaa siten, että laukaisin on alhaalla, kun perinteisestihän (ainakin suurin osa ihmisistä) kuvaa pystykuvat siten, että kameran laukaisin on ylhäällä. Tämän huomioon ottaen täytyy olla suhteellisen tyytyväinen illan kuvasatoon.

Viikon kuvan valinta illan kuvasadosta perustui siihen, että Ismo Alangon ja Cantores Minoresin yhteisesitys oli illan kokoonpanoista mieleenpainuvin.