Ystävä, kaveri, frendi, kamu, toveri, bestis! (35. haaste)
15. Helmikuuta 2007
Valokuvatorstain 35. haaste oli ystävä, kaveri, frendi, kamu, toveri, bestis! Ensimmäinen ajatus oli, että pitääkö tähän lähteä etsimään avopuolison kuvaa. Pienen pohdinnan jälkeen päätin laventaa aiheen tulkintaa siten, että niin heikoilla jäillä kuin merellä meloessa, vuorilla ja metsässä vaeltaessa, jne. se paras kaveri on se reissulle mukaan lähtenyt kaveri.
Kuva on kolmen päivän vaelluksen viimeiseltä päivältä kun olimme matkasimme Rifugio Agostinolta ‘Sentiore Ettore Castiglioni’ reittiä pitkin Lago di Valagola, josta saimme autokyydin takaisin Madonna di Campiglioon.
Tekniset tiedot: Canon Powershot G3 (7.2mm, 1/60s, f/8, ISO50)
Lisää valokuvia: Madonna di Campiglio (24-31.7.2004)
ylitalot.net on Juha, Erkki ja Leila Ylitalon yhteinen sivusto, jonne olemme laittaneet valokuviamme näytille tuttujen ja tuntemattomien iloksi.
Tuossa touhussa luottamus ystävään on aika ensiarvoista, otaksuisin. Hieno kuva.
Monet Via Ferrata reitit kyllä pystyy yksinäänkin kävelemään täysin ongelmitta läpi ja meidän kulkemat reitit eivät varmaankaan olleet sieltä vaikeammasta päästä. Kaveri on kuitenkin hyvä olla mukana, koska jos jotain sattuisi menemään pieleen, niin siinä tulisi nopeasti sangen orpo olo, ja onhan se muutenkin mukava, jos mukana on jotain jonka kanssa voi jakaa kokemuksia.
Hieno kuva=)
Näyttää mielenkiintoiselta. Itse tuskin uskaltaisin suoranaisesti kiivetä (valitettavasti, sillä maisemat varmaan on hulppeat), mutta vaikeahkossa maastossa kaiketi uskaltaisin kulkea. Mutta kyllä se ystävä on parempi olla varuiksi mukana.
Tällä reissulla kaikissa vähänkin pahemmissa paikoissa oli kallioihin pultattuna vaijerit tai korkeussuunnassa liikuttaessa tikapuut eli mitään kalliokiipeilyä ei harrastettu. Lähimmäksi kiipeilyä päästiin, kun parissa paikassa, kun reitti oli jäänyt lumen alle piiloon. Tuolloin lyötiin yksi lumihakku vartta myöten lumeen, köysi siihen kiinni, kaveri köyden päässä viemään toinen lumihakku niin pitkälle kuin köyden varassa pääsi, toinen lumihakku vartta myöten lumeen, köysi siihen kiinni ja sen jälkeen ihmiset yksi kerrallaan yli. Viimeinen tulija irroitti ensimmäisen lumihakun hangesta ja toi sen mukanaan.
Kaikilla vaeltajilla oli kiipeilyvaljaat, joihin oli kiinnitetty 2-3 metriä pitkät köydenpätkät, joiden päässä oli suljinrenkaat. Jos reittilä meno alkoi pelottamaan tai muuten vain pysähdyttiin paikalleen, niin sitten luotiin suljinrenkaat vaijereihin tai tikapuihin kiinni ja otettiin rennosti.
Matkalla,vaelluksella ystävyyssuhde punnitaan ja opitaan tuntemaan itseä.
Matkalla, vaelluksella, retkellä ystävyys punnitaan ja itsetuntemus lisääntyy.
Ystävä auttaa ystävää ja kokevat parhaat hetket yhdessä.
Ystävyys tiivistyy entisestään varmasti tuollaisessa kokemuksessa.
Mistä tunnet sä ystävän… anna tunturin (vuoren) selvittää… Hieno kuva!
Mutta mutta onko siinä vain yksi kypärä?
Haluaisin lähteä kokeilemaan joskus itsekin, ja tietysti ystävän kanssa!
Turvallisuusohjeet tosiaan sanovat, että via ferrata reiteillä kaikilla olisi ylempäätä mahdollisesti putoavien kivien yms. takia suotavaa olla kypärät päässä. Tämä on kuitenkin vähän samanlainen sääntö kuin pyöräilykypärän käyttö eli jotkut siitä lipsuvat.