“On olemassa kursiivinen melankolia” (61. haaste)
27. Syyskuuta 2007
Valokuvatorstain 61. haasteen lause oli “On olemassa kursiivinen melankolia”.
Tämä on lainaus Eino Santasen runosta “Sisiliskoja kuin runonjalkoja”, Kuuntele, romantiikkaa (Tammi 2002).
Tulin ensin lukeneeksi tehtävän annon väärin ja aloin pohtimaan noita sisiliskoja ja runonjalkoja. Kun sitten hoksasin, että kyseessä olikin kursiivinen melankolia, niin tehtävä helpottui kummasti ja nopeasti mieleeni nousi kaksikin hyvää kandidaattia loka-marraskuussa alkavasta ja joulukuulle jatkuvasta pimeästä kaudesta. Lopulta päädyin pimeässä sateessa seisovaan karuselliin, jonka näin Kampin Narikkatorilla marraskuussa 2005.
Tekniset tiedot: Canon EOS 20D & Canon EF 35mm f/2 (1/50s, f/2.8, ISO200)
Lisää valokuvia: Helsinki iltahämärässä
ylitalot.net on Juha, Erkki ja Leila Ylitalon yhteinen sivusto, jonne olemme laittaneet valokuviamme näytille tuttujen ja tuntemattomien iloksi.
Sade voi todella tehdä vähän kaikesta surumielistä. Joskus on kyllä ihanaa kävellä sateessa. Ehkä se surumielisyys on sittenkin omassa sisimmässä, eikä ympäristössä.
Ihanat värit ja kuvasta voi kuulla musiikin. Silti sade pitää huolen melankoliasta.
Melankoliassa kyllä löytyy, väistämättä tulee mieleen joku La Stradan tapainen elokuva.
Paikat, joissa on OLTAVA hauskaa (sirkus, huvipuisto) ovat todellakin melankolian huippu!
Hieno tulkinta, hieno kuva.
Ei sijaa melankolialle, muka. Todella upea kuva ja idea aiheeseen.
Nämä yksinäiset karusellit ovat totisesti melankolisia. Märkä maa kruunaa tunteen.
Karuselli syyssateessa, siinäpä samaa kursiivista melankoliaa kuin klovnissa, jota äsken ihailin.
Tosiaan, melankolian huippu
Hieno kuva.
Karuselli on kuin taiottu keskelle pimeyttä, räntäsade vain puuttuu
Sari kommentoi osuvasti.
Upea kuva! Melankolian huippu tyhjä karuselli pimeällä, märällä asfaltilla ja minusta se karuselli-musiikkikin on melankolista.
Tuossahan tuo on sanottu jo moneen kertaan edellä. Uutta lisättävää en löydä :). Entä kursiivisuus :)?
Niin.
Ehkä ilo on vaihtunut melankoliaan kun meno on pysähtynyt.
Outo tunne tulee katsoessa tätäkin kuvaa.
http://www.bellingham.fi/huvipuis/aland/tonttukaruselli_pieni.jpg
Nuo tontut ovat sotkeneet paikat ja olleet aivan ihmisiksi.
Kaunis melankolia! Pidän kovasti.